AAMUN SYDÄN.
Anders Österling.
Lähelle ikuista aamua tulla määränä vaelluksen oli mulla. Kaiken, minkä elämä soi kestin ma, siintävä aamunkoi aina mun eelläni loisti. Lähemmä aamun sydäntä sain, kasteesta nummien kukkivain kimposi kiuru ja yön jo poisti.