AD ASTRA.
Kyyn lailla liekki sihisten jo juoksee pitkin lankaa. Pian dynamiittipitkäinen taas ilman pieltä hankaa.
Miesjoukko kaukaa tähystää
sen sytyttäjän työtä.
He näkevät: hän sinne jää
kuin aikois mennä myötä.
Niin, ylös ilmaan aikookin
hän kerran niinkin tavoin.
On turha muuten kohtaakin,
tää ainut tie on avoin.
Niin monesti hän noussut on
ja jälleen maahan lyöty;
ei sentään vielä toivoton,
ei kaikki keinot myöty.
… Niin vuoren kylki aukeaa kun panos syttyy, laukee. Kivisuihku ilmaan purskahtaa ja maahan taasen raukee.
Yrjö Jylhä.