ME.
Me, tomun tomu, saimme elämän. suin, sieraimin ja silmin yhä juomme sitä kuin mehiläinen yrtin mettä juo, vaikk' yrtin okaat punertuvat verestämme.
Ah, suurin kipumme on täynnä siunausta,
tuo syvä arpi meissä, kallis todistus:
me suutelimme suulle polttavalle
hänt, ainoata, jota rakastamme.
Ja kun me lähestymme sydänt elämän kuin pisarainen hänen suonissaan, koht oma valtimomme täys' on elämää ja oomme rikkaat lailla Jumalan.
Me maata kosketamme sormin, ja se kukkii. Ja ihmisveljiemme tomusydämiin me puhallamme, ja ne ihanasti värähtävat kuin sydän ensi ihmisen, kun sieraimissaan hän tunsi hengityksen jumalallisen.
Uuno kailas.