RANNALLA.
Meren äärettömän rannalle tulen eteesi, Jumala. Tulen kuin soaistu kykloopi, raivoisana, tuskassa ja hädässä ja sinkoan sua vastaan kallioiden huippuja ja kiroan sua, Jumala, sillä minä olen tuhat kertaa kysynyt, mitä on tuolla kaukana, meren takana.
Etkä sinä ole vastannut.
Olen odottanut lohdutustasi, lausettasi, kuiskaustasi, mutta ei edes puolta sanaa ole korviini kuulunut.
Vain aaltojen pauhu ja säkenöivä ja säihkyvä määrätön meri on minun edessäni — ja minä näännyn tässä nälkään äärettömän rikkauden ääressä, vain siksi, kun tahdoin tietää, mitä on tuolla kaukana, meren valtaisen takana, Herra.
Meren rannalle tulen
sun eteesi, Jumala…
Odota!
Näetkö nyrkkini!
Vaikka miljoona vuotta menköön,
mutta kerran sinä kysyt meiltä,
kuinka jaksoimme me
samota läpi elämän meren
hukkumatta, häviämättä,
haaksirikkoutumatta
sinne sinun tuntemattomuuteesi saakka.