RUNO RUNOSTA.
Totuuden lähteellä sä syvin lapsensilmin uneksut ja leikit tähdillä ja auringolla.
Maan kasvot jälleen nuoriks suutelet.
Ja tuuli vie
sun hengitykses tuoksun meren yli.
Sun kätes ovat rikkaat hyvyydestä. Sä niillä sydämiä punnitset ja loputtoman valon siroitat yön peltoon.
Ja kaikki tähdet rakastavat silmiäsi. Ja tomust' alkaa avaruus sun jalkojesi luota, miss' onnellinen kerjäläinen polvistuu.