ILLALLA.
Tässä istun ihastunna
Tyynessä nyt tarhassani,
Hajuisesti henkäellen,
Ilmat hellii hekkumalla.
Näinhän äsken järvet, metsät
Kovan kuolon jähmehessä;
Rinnassani talven tuiskut,
Roudan kylmän, tylyn tunsin.
Katso! valkohelpeet hennot
Päähäni nyt putoavat;
Taasko tuli talven tuisku,
Lankeaako puusta lunta?
Eipä ole tuisku tuima,
Huomaitsen ma iloisena:
Hielimöitä hajuisia
Kevät sataa sylihini.
Lumous mi ihmeellinen!
Talvi koitui kukkasiksi,
Lumi muuttui hielimöiksi,
Sydän suli lempeiseksi.