KEINU.
Nyt kanssani keinuhun käy,
Mun impeni valkealiina!
Kuin morsian kauniina seisovi luonto
Iltana helluntain.
Heilahda korkeelle, keinu,
Ja lempeäll' illalla liina
Impeni liehukoon!
On allamme viherjä maa
Ja päällämme sininen taivas,
Ja läntinen lehtistä laaksoa soittaa
Laulaissa lintujen.
Heilahda korkealle, keinu,
Ja lempeäll' illalla liina
Impeni liehukoon!
Kun väikyn mä ylhäällä tääll',
Tääll; tuulien viileäss' helmass',
Niin kaukana näen mä kaunoisen kunnaan
Paistehess' iltasen.
Heilahda korkeelle, keinu,
Ja lempeäll' illalla liina
Impeni liehukoon!
Kuin Onnelan kaukainen maa
Niin kimmeltää ihana kunnas,
Ja sinneppä lentäisin impeni kanssa
Siivillä läntisen.
Heilahda korkeelle, keinu,
Ja lempeäll' illalla liina
Impeni liehukoon.
Siell' lehtinen kauhtana ain'
On hartioill' unisen koivun,
Ja ainian lempeillä kunnailla läikkyy
Vaimot helluntain.
Heilahda korkeelle, keinu,
Ja lempeäll' illalla liina
Impeni liehukoon.
Siell' laaksossa vainion all'
On keväinen, viherjä niittu,
Mi herttaisess' hämäräss' ainian siintää
Keltaisin kukkineen.
Heilahda korkeelle, keinu,
Ja lempeäll' illalla liina
Impeni liehukoon.
Siell' suutelee ehtoo ja koi
Ja siell' iankaikkinen aika
Pois kiitävi vauhdilla kiitävän virran
Himmeään Unholaan.
Seisahda, heiluva keinu,
Jo lempeäll' illalla poski
Impeni kelmenee.