KUKKASEN TAIVAS.
Oli se kaipo kukkasella
Kaunoisella,
Vaippakorvalla valitus:
Ett'ei häntä lentäväksi
Luoja luonut,
Eikä suonut soittajaksi,
Ett'ei kieltä kimalaisen
Kukka saanut,
Jolla maistaisi mesiä,
Että itse iloitsisi,
Imeksisi
Hyvän henkensä himoja.
Vaanp' on Luoja lausununna,
Luotuansa,
Kukan korvahan korean:
»Kun sun neitonen näkevi,
Ihanainen,
Sulhaselleen säilyväinen,
Niin sen silkkisiivillänsä,
Sinisilmän,
Näet lentävän lähelle;
Eipä lintu lentäväinen
Liukkahampi,
Kuin se neito nurmen päällä;
Eipä perhonen pikemmin
Pakeneva,
Kuin se tyttö on tuleva;
Eipä lumi varvikossa
Valkoisempi,
Kuin sen käsi kaunokainen.
Niinpä tulet tyvestäsi
Taitetuksi,
Nouset neitosen nisille,
Eipä taivas täydellinen
Täytelämpi
Nuoren rintoja Rikiinan,
Eipä mesi mehiläisen
Mehuisempi,
Kuin on huulet Hilturilla.»