KULTAPERHOSET.
Tuli tuolta maista mesisistä
Korja parvi kultaperhosia.
Lennossansa päivän paistellessa
Tuonne tänne mesisissä maissa,
Havahitpa ahon vieruksella
Mehumättähällä kasvavaisen
Kevään lapsen, kukan kaunehimman.
Ihmetellen tämän ihanuutta
Laskeusi yksi lennostansa
Alas aamukasteen kyyneleihin;
Mielistyen kauniin kukan muotoon
Ystäväksi antausi hällen,
Lupasipa ikirakkautta.
Niinpä meni päivät parahimmat,
Niinpä armas aika helleyden.
Mutta mehun maun maistettua,
Nautittua hetket hellehimmät,
Lähti tämä korja herkkulintu
Taasen tuonne maihin mesisihin,
Toisten kultatovereinsa kanssa.
Siellä loisti monta muuta kukkaa,
Sinne houkuttelit kaunehimmat
Huolta hänen huikentelevaista.
Siellä lennossansa ympärinsä
Unhotti hän lemmen ensimäisen,
Oman onnettoman kukkasensa.
Tämä, lakastunut murehesta,
Käänti päänsä maahan päin ja kuoli.