NUORISOLLE.
Kun muinoin Gööttien joukot
Sai kauhuhun Kreikanmaan,
Ol' silloin Ateenalaiset
Ne sortua velttouttaan.
Ja pelko, kauhu se valtas
Sen valtion kuuluisan,
Mi tieteen, taitehen temppel
Ol' silloisen maailman.
Jo uhkas turmio varma
— Pelastusta ei mistään näy —
Mut silloin poikaset hennot
Ne Gööttiä vastaan käy.
Mies uljas parvea johtaa
Niin nuorta ja hehkuvaa;
Ja poikain leimuava into
Se miehetkin innostaa.
Ja poikain joukkohon yhtyy
Nyt miehet ja vanhukset,
Ja sadoissa sydämmissä
Pyhät polttavi tuntehet.
Ja ennenkun yöhyt ehtii
Ateenass' on riemastus:
On voitto saatuna suuri —
Sen saanut on innostus.
Vähät voimat ne suuria aikaan saa,
Kun on intoa, innnostusta!
Kun on tahtoa työhön ja toimintaan,
Kun on toivoa, uskallusta!
Kun on uskoa oikean voittohon,
Ajatukset kun nuorilla suuret on!
Sen vuoks ei nuoriso laimeta saa;
— Ei laimeta, veltostua! —
Sen rientää täytyvi eellehen vaan,
— Ei mieleltä vanhentua! —
Sen tunnussana on valistus,
Ja veljeys, hengen vapaus.
Tää tunnussana se myöskin on sun,
Sä nuoriso armaan Suomen,
Jos innoin käyt elon taisteluhun,
Niin työllesi koittaa huomen,
Jos lippus puhdasna säilyy vaan,
Saa monet mielet se hehkumaan.
Vähät voimat ne suuria aikaan saa,
Kun on intoa, innostusta!
Kun on tahtoa työhön ja toimintaan,
Kun on toivoa, uskallusta!
Kun on uskoa oikean voittohon,
Ajatukset kun nuorilla suuret on!