PISPA HENRIKIN SURMA.
Kasvoi ennen kaksi lasta,
Toinen kasvoi Kaalimaassa,[11]
Toinen Ruotsissa yleni.
Se kun kasvoi Kaalimaassa,
Se Hämehen Heinrikki;
Se kun Ruotsissa yleni,
Se on Eerikki kuningas.
Sanoi Hämeen Heinrikki
Eerikille veljellensä:
»Lähkäm maita ristimähän,
Maille ristimättömillen,
Paikoille papittomilleni»
Sanoi Eerikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
»Ent' on järvet jäätämättä,
Sulana joki Kovessa.»[12]
Sanoi Hämeen Heinrikki
Eerikille veljellensä:
»Kyllä kierrän Kiulon järven,
Ympäri joki koveran».
Pani varsat valjahisin,
Suvikunnat suitsi suuhun,
Pani korjat kohdallensa,
Saatti lastat sarjallensa,
Anturoillensa avarat,
Perällensä pienet kirjat[13]
Niin kohta ajohon läksit,
Ajoit tietä, matkaelit,
Kaksi päiveä keväistä,
Kaksi yötä järjestänsä.
Sanoi piltti pikkuruinen,
Vantti[14] vaaksan korkuhuinen:
»Jo tässä tulevi nälkä,
Eikä syödä, eikä juoda,
Eikä purtua pidetä.»
»On Lalli lahen takana,
Hyvä neuvo niemen päässä,
Siinä syömmä, siinä juomma,
Siinä purtua pidämmä.»
Sitte sinne saatuansa,
Kerttu kelvoton emäntä
Suitsi suuta kunnotointa,
Käytti kieltä kelvotointa.
Siitä Hämeen Heinrikki
Otti heiniä hevosen,
Heitti penningit sijalle,
Otti leivän uunin päältä,
Heitti penningit sijalle,
Otti olutta kellarista,
Vieritti rahat sijallen.
Siinä söivät, siinä joivat,
Siinä purtua pitivät;
Sitte lähtivät ajohon.
Tuli Lalli kotiansa. —
Tuo Lallin paha emäntä
Suitsi suuta kunnotointa,
Käytti kieltä kelvotointa:
»Jo kävi tässä ihmisiä,
Täss' on syöty, täss' on juotu,
Tässä purtua pidetty,
Otit heiniä hevosen,
Heitit hietoja sijahan,
Otit leivät uunin päältä,
Heitit hietoja sijahan,
Joivat oluet kellarista,
Vieritit santoa sijahan.»
Lausui paimen patsahalta:
»Jo vainen valehteletki,
Elä vainen uskokana!»
Lalli se pahatapainen
Sekä mies pahasukuinen,
Otti Lalli laakkarinsa[15]
Piru pitkän keihä'änsä,
Ajoi herroa takoa.
Lykkäsi lylyt lumelle,
Syöksi kalhut kaljamalle;
Sitte hiihti hirmuisesti,
Lyly juoksi vinheästi,
Tuli suitsi suksen tiestä,
Savu sauvan somman siasta.
Sanoi orja uskollinen,
Vantti vaaksan korkuhuinen:
»Jo kuuluu kumu takana,
Ajanko tätä hevoista?»
Sanoi Hämeen Heinrikki:
»Jos kuuluu kumu takana,
Elä aja tätä hevoista,
Karistele[16] konkaria.
Kätke itses kivien varjoon,
Kuultele kivein takana;
Kuin mua tavotetahan,
Taikka myös tapettanehen,
Poime mun luuni lumesta,
Ja pane härän rekehen,
Härkä Suomehen vetävi.
Kussa härkä uupunevi,
Siihen kirkko tehtäköhön,
Kappeli rakettakohon
Pappein saarnoja sanella,
Kansan kaiken kuultavaksi.»
Lalli jo hiihtäen tulevi,
Pitkä keihäs kainalossa,
Tavotti takaa-ajetun,
Tappoi herra Heinrikin,
Surmasi jalosukuisen.
Otti korkean kypärän
Pyhän miehen pispan päästä,
Pani päähänsä omahan,
Kallohonsa kauheahan.
Palasi paha kotia,
Lausui paimen patsahalta:
»Kusta Lalli lakin saanut,
Mies paha hyvän hytyrän[17]
Pispan hiipan hirtehinen?»
Sitte Lalli murhatöinen
Lakin päästänsä tavotti,
Hivukset humahtelivat,
Veti sormuksen sormesta,
Lihat ne liukahtelivat.
Näin tämän pahantapaisen,
Pispan rakkaan raatelian
Tuli kosto korkialta,
Makso mailman valtiaita.
Kant. III. 7 (vanhempi painos).[18]