SOIDIN.
Vaeltaissa vainiolla
Kuulin Annin laulavan,
Kuulin kuusten takalolla,
Kallioinkin kaikuvan:
Tuulan, tuulan, tee.
Suositellen mehumiellä
Annin kumppaniks ma jäin,
Sanoen: »kah, laula vielä!»
Ja se armas lauloi näin:
Tuulan, tuulan, tee.
Niin hän lauloi hymyhuulin,
Sulosilmin, simasuin,
Hiljaa hengiten ma kuulin,
Mutt' en muista muuta kuin:
Tuulan, tuulan, tee.
Taivas leimahti ja loisti,
Kun hän istui vieressäin;
»Suudellaanko?» — »Toisti, toisti!»
Lausui hän ja lauloi näin:
Tuulan, tuulan, tee.
Solui päivä; iltatorven
Liekö kuullut kutsuneen,
Kun nyt lähti poikki korven —
Totta muille lauleleen:
Tuulan, tuulan, tee.
Vapaus on rinnastani,
Riemu, rauha rientänyt;
Yöt ja päivät korvissani
Sama soipi ääni nyt:
Tuulan, tuulan, tee.