PÄÄSIÄISLAULU
Viel' oli talven valta ja tunteet turtuneet, maan alta, mullan alta, kun kuulin: kevätveet! Niin elon ensi merkin sain jälkeen talven yön ja aavistuksin herkin jo liikahdit sa, syön!
Maan voimat maasta halaa taas valoon auringon, nyt elo kaikkeen palaa, mi maasta tullut on, nyt liikkuu kylmä pinta, nyt puhuu uumenet. Niin heräjä jo, rinta, ja nouskaa kuollehet!
Kun väliin neljän laudan käyn kerran nukkumaan, saa kehdoks kevät haudan, taas synnyn uudestaan! Oi luonnon kaikkivalta, kaikk' katoo kuolo, yö, maan alta, mullan alta kun kevään harput lyö!