SYDÄN
— Nuku taistosta kuumeisesta, ole hiljaa, sydämein! Minä maailman viisaudesta majan hiljaisen sulle tein.
— En lepoon jouda ma vielä,
en majaas jäädä ma saa.
Mua taistot maailman tiellä
ja vaarat viekoittaa.
— Ole hiljaa vielä sa hetki,
ole rauhassa, rauhaton!
Suruntäysi on elämän retki,
tie ohdakkeinen on.
— Mitä surusta, ohdakkeista,
mitä tuhosta taistelun.
Mun on kutsumus vaarassa seista,
mun on kutsumus kärsiä, mun.
— Mitä pyydät, se sinulle suodaan,
jos lähdet sa maailmaan.
Siellä veresi kuiviin juodaan,
sinut hampain silvotaan.
— Niin hampain ma silpoa annan,
veren vuotaa kuivihin.
Minä kohtaloni kannan,
minä lähden kuitenkin.
— Mitä etsit sa maailman teillä?
Sinä löydät vieraita vaan.
On jäätä rinnassa heillä,
tyly pilkka huulillaan.
— Vaikk' oon vieras ma keskellä heidän,
en jäädä voi majaas sun:
halu silpoa, surmata heidän —
halu elää ja kärsiä mun!