SYKSYN YLISTYS
Niin ole tervetullut, syys! Sun rauhaas rinta halaa.
Sun tähtes vahtivuoroilleen jo taivahalle palaa.
Jo vaiennut on leivonen, jo huutaa kuovi suolla.
Jott' uusi kesä kerran sais, niin täytyy vanhan kuolla.
Soi iltaan kuulaan korkeaan, soi syksyn kiitos syvä!
On viety vilja korjuuseen, on viety kallis jyvä.
On kevät kasvun antanut ja kesä tähkän antoi,
syys odotettu, peljätty, syys meille sadon kantoi.
Maan lapset, lapset lakeuden, nyt syksyn kiitos soimaan!
Syys työmme kruunas, nostaen sen kunniaan ja voimaan.
Sa kyntäjä, sa kylväjä, on vakosi vain multaa.
Syys vakosi, syys vaivasi, syys työsi kaiken kultaa.
Me saimme köyhän, karun maan, me saimme kylmiä taivaan,
me oomme auraan sidotut ja raadantaan ja vaivaan.
Ei korpi anna halvalla, ei anna notkot, kunnaat,
ei anna multa ilmaiseks — ne vaatii kalliit lunnaat.
Me saimme kauniin, karun maan ja talven pitkän, jäisen,
me saimme suven valkean ja kevään kiitäväisen.
Kuin pääskyn siipi välkähtää, niin katoo suvi meiltä.
Me kevääss' unen poimimme, mut toden syksyn teiltä.
Oi syksy, sinun maljastas suo meidän voimaa juoda!
Suo meidän työhön uskoa ja aina uutta luoda.
Ja niinkuin maan sa siunasit, myös siunaa sydämemme,
niin että niinkuin voittajain veis talveen askelemme.