BERTRAN DE BORN
Ylös, miekkoset, ja laivaan,
päin rantaa vihollisen!
Pian toisemme portilla taivaan
me tapaamme jokainen.
Mut hetkinen mulle suokaa.
Mitä kerron, te kuunnelkaa.
Sana heimolleni te tuokaa,
kun mun tomuni kätkee maa.
Moni uskoton jo kasti
verin kalpani kirkkahan.
Pyhää Neitsyttä kuoloon asti
ja ristiä puolustan.
Mut tietkää, on mieleni poissa,
ei retkellä ristin tien,
unen kalpean kuutamoissa
sydänrunoni ratsut vien.
Sinä päivä, mi mailles painut,
ole todistaja sen:
ylin mulle jok' uneni ainut,
joka sointu säkehen.
Hänen, toden ankaran Herran,
jok' on säätänyt ristin tien,
olen tuomion saava ma kerran
ja ma kadotettu lien.
Mut en ostanut unteni hintaan
ole iloja taivahan.
Mies myö ei kallihintaan
niin halpaan palkkahan.
Mut jos mielin hän mulle antaa,
mitä teille hän antava on,
voin pääni ma pystyssä kantaa
ylös taivahan ilohon.
Ja kun kerran täältä mä lähden,
sama miksi mun vereni juoks:
olen laulanut laulun tähden
ja taistellut taistelun vuoks.
Ylös, miekkoset, ja laivaan,
päin rantaa vihollisen!
Pian toisemme portilla taivaan
me tapaamme jokainen.