TALVIAAMU
Mikä hiljainen ja suuri onni onkaan huurtehisten puiden unelmoissa, aurinko kun talviaamun koissa katsoo metsän korkehimpaan honkaan!
Autuaasti kaikki metsän henget herää,
pakeneepi Hiisi vuorten lomaan.
Niinkuin luottain onneen ikiomaan
hymyy luonto kohti päivän terää.
Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys kirkkautehen talviaamun koiton. Loistaa yli metsän, läheisen ja loiton, valon suuri siunaus ja hyvyys.