ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Sileä nurmikenttä, jota vasemmalta rajoittaa puut, samoin etualalta oikealta. Taustalta näkyy vähän jonkun talon navetan päätyä ja aittoja ja järven lahdelma etäämpää. Kentän halki viistoon kulkee tie kylän laivarantaan. Vasemmalla etualalla lyhyt kappale kiviaitaa. Ensimäisen näytöksen aikana kesäillan valaistus.
Visuliini (matkalle lähdössä, Nikon ja Eriikan saattamana): Taisimme tulla liian aikaisin. Ei näy laivaa, eikä edes savuakaan. Riika taas kiirehti turhaa. Istutaanpa tähän odottelemaan.
Eriika: Noo, eihän se aika nyt niin nuukaa ulkomaille lähtiessä… Kauppias on hyvä ja istuu vaan.
Visuliini: Eipä se turhan istuminenkaan hyödytä. Muista vaan Riika, ettet istu puodissa sillä aikaa, kun minä olen matkoilla.
Eriika: Vaikkei olisi ostajiakaan puodissa?
Visuliini: Vaikka ei ristinsielua.
Niko: Korkeintaan saa olla tiskin päällä vatsallaan. He… he…!
Visuliini: Hm… siinä se on viisas… Sinusta ei tule ikinä kunnon kauppiasta. Tänä kirottuna osuuskauppojen aikana et pääse siunattuun alkuunkaan.
Niko: Älä sano, pappa. Minä osaan silmää räväyttämättä valehdella ostajille ja sotkea hyvät ja huonot tavarlat paljon parlemmin kuin pappa!
Eriika: Kyllä Nikosta kauppias tulee (Nikolle hiljaa): Sitten kun tuo ukko-lurjus on saatu laivaan, niin mennään aholle marjaan.
Niko: Niin, niin… pääsisihän se tuo ukon köriläs yksinkin, kun vietäisiin sen kapusäkki laiturlille.
Visuliini: Mitä te siellä supisette? Muistakaahan nyt niitä neuvoja, mitä olen antanut. Osuuskauppa pitää saada paikkakunnalla nurin ja ellei se vain onnistu, niin…
Niko: Menemme me itse nurlin.
Visuliini: Suu tukkoon, poika! Ei Visuliinia mikään kaada. Nyt kun minä käyn Saksasta hakemassa halpoja nappeja ja kaikenlaista kalua, alamme me kilpailla lujasti ja sittenpä nähdään.
Niko: Pappa toisi nyt vain Saksasta ne elävätkuvat. Niillä me saisimme oikein rahaa.
Visuliini (nousee, kopistelee itseään): Senkin elävät pirut minä tuon Saksasta, kun olen istunut keltiäispesään. Minun pitää mennä tuonne metsään niitä karistelemaan, pitäkää te huolta laivasta.
Niko: Laitetaanko tämä kapusäkki, jos pappa ei joudu…?
Eriika: Ha haa, ha haa!
Niko: Ho höö, ho höö! Pappa vie keltiäisiä Saksaan housuissaan.
Räähkä-Juuso (tulee vilkuillen pusseineen): Häh! Täällä ei näy mitään kauppiasta, vai joko se meni. Häh, panen tuon pussini tuohon.
Niko: Älkää panko siihen, pappa vie sen Saksaan.
Räähkä-Juuso: Häh, ei kauppaneuvos sellaisia pusseja vie… häh, hää! Mihin se meni? Minulla olisi ollut asiaa.
Eriika: Sanokaa vain minulle. Ei kauppias jouda enää kuuntelemaan.
Räähkä-Juuso: Joutaa se… se on tärkki asia, tärkki asia! Visuliini hyötyy siitä.
Visuliini (tulee palavissaan): Olipa siinä urakkaa, kun piti riisua ihan kokonaan. Nämä keltiäiset ovat ihan samanlaisia hätyyttäjiä kuin nämä osuustoimintaihmiset, Joko se laiva tulee?
Räähkä-Juuso: Jo tuo näkyy ässättävän, mutta kuulkaahan kauppaneuvos, minulla on tärkki asia.
Visuliini: No, sano se pian.
Räähkä-Juuso: Minä olen keksinyt hyvän asian. Osuuskaupasta pitää tehdä huhu, että sillä on hirveästi velkaa.
Visuliini: Ei ne usko. No, kanna sinä Riika tuo laukku.
Räähkä-Juuso: Uskovat ne, kun osaa oikein koreesti valehdella. Minä olen keksinyt hyvän valeen.
Visuliini: Käy sinä vain kylissä kertomassa, että Visuliiniin on nyt tullut oikein helppoja kahvia.
Niko: Niin, me sotkettiin joka säkkiin viisi kiloa soraa ja meidän kannattaa nyt myydä kolmea markkaa halvemmalla kuin osuuskaupan.
Visuliini: Hsst, sinä hölmö! Nyt jos tuo Räähkä kertoo…
Räähkä-Juuso: Ei kauppaneuvoksen toki pidä luulla… Ei Juuso sentään niin hullu ole… Minä kannan tämän tötterön, mitä tässä on?
Visuliini: Kyllä me nämä saatetaan. Hyvästi vaan!
Räähkä-Juuso: Lykkyä vain tykö ja tuokaahan sitä kartuusitupakkaa ja vähän konjakkaria. Kyllä minä puhun siitä… niin, minunhan piti sanoman, että se on eri keksintö, mutta kerronpahan sitten… Lykkyä vaan, tuota… jos kauppaneuvos antaisi muutaman markan. Ne nuo eivät kuitenkaan…
Visuliini: Tuoss’ on, ja nyt ala mennä. Hiidessä, kun jään laivasta!
Eriika: Eihän tuo viel’ oo rannassakaan.
Visuliini: Niin, mitä mun pitikään… että, pitäkää silmänne auki! Ne huonot jauhot pitää sotkea hyvien sekaan ja kaikki tavara pitää hyvin kosteana. Minä tuon sitten Riikalle sen puseron.
Niko: Ja minulle piipun, ja…
Riika: … tulukset! Ha, ha, haa!
(Hilja menee ohi laivalaiturille.)
Niko: Siinä meni nyt se osuuden uusi puotityttö.
Visuliini: Korea mamseli.
Eriika: Ei tuo sen koreampi kuin minäkään.
Visuliini: Se kuuluu osaavan tehdä kauppoja. Se pitäisi saada siitä pois, vaikka meille.
Eriika: Ja sitten minut potkia pois. Mutta silloin minä kyllä puhun, minkälaista peliä Visuliinissa pidetään.
Visuliini: Hsst! Eihän sinua pois panna. Nyt pitää mennä jo laiturille. (Kopistelee itseään.) Taisi vielä jäädä joku keltiäinen.
Eriika: Jos minä lähtisin kopistelemaan, kyllä nyt vielä ennättäisi.
Visuliini: Sassiin, sassiin sitä laukkua laivaan!
Niko; Joutaahan se pappa laivassa hoitelemaan elukoitaan. (Etääntyvät taustalle.)
Räähkä-Juuso (katselee rahaa kädessään): Ei antanut kuin viisi markkaa! Enpä kehtaa puhua mitään sen kitupiikin hyväksi. (Köyttelee pussia selkäänsä.) Sen sijaan minä narraan tuolta Nikolta itselleni saapasnahkat jo huomispäivänä. Saatanhan minä niille kantaa vaikka sitä kahvin lisäkettä soramäestä. (Katselee laivarantaan.) Nyt lähti laiva… ja Visuliini Saksanmaalle, hakemaan nappeja ja naskaleja. No, nyt tulee tuolta se osuuskaupan korea puotityttö. Onpa sillä norja jalankäynti.
Hilja (tulee): Hyvää iltaa, Juuso!
Räähkä-Juuso: Iltaa vaan, neiti! Ei nyt pidä kiirettä, niin mennään yhtä matkaa.
Niko (tulee palavissaan): Neiti, neiti, minulla on teille asiaa… Huh, huh, kun piti juosta. Ka, kun en muista edes kättä pistää… Terveheks vaan! Mitä sitä kuuluu?
Hilja (purskahtaa nauramaan): Ei mitään, ei niin tuon taivaallista! Entä nuorelle herralle?
Niko: Heh, heh… sanokaa vain Nikoksi. Ei tuota mullekaan. Saipa se osuuskauppa nyt korean puotitytön.
Hilja: Saahan sitä, kun ei ole renki. Nyt minun pitää jo mennä.
Niko: No, no, ei niin kiirettä… minulla on asiaa… Eikö neiti lähde meille?
Hilja: Ei toki, Eriika saattaa olla vihoissaan.
Niko: En minä tykkää Eriikasta.
Räähkä-Juuso (joka on kurkkaillut jälessä): Ei Riikasta ole mihinkään ja kyllä Niko tykkää kovin neitistä.
Niko: Mitä sinä talinokka siinä! Mene matkaasi!
Räähkä-Juuso: Ka, kah! (Itsekseen.) Itse tuota olet talinokka, etkä sinä tuota Hiljaa saa! Älä luulekaan! Ei tommosta likkaa narrata rinkilän palasilla.
Hilja (on sitonut kenkänsä nauhoja ja viipynyt siinä): Niin, hyvää yötä vaan ja odotelkaa siinä Riikaa. Tuoltapa hän jo tuleekin. (Menee.)
Eriika (tulee ja katselee epäillen Nikoa): Koetitko sinä ottaa kiinni tuota röökynää. Mokomakin napa! Ähä, etpäs saanut! Kyllä sinun pitää vain tyytyä minuun.
Niko: Sinä olet niin isotekoinen.
Eriika: Niin olenkin ja pistän sinut hameeni alle, jos vain yrität juosta tuon heiskaleen jäijissä. Usko se!
Niko: Ettäkö ihan uuteen kirlkkoon. Ehei sitä niin… Jauhosäkkejä sinä saat vääntää, mutta rliijata sinä et osaa.
Eriika: Maltappas, kun otan patukan tuosta tiepuolesta ja annan vähän pakaroillesi.
Räähkä-Juuso (tulee): Mitäs te täällä kinailette. Kuulkaahan nyt Juusoa. Juusolla on tärkeä asia.
Niko: No!
Räähkä-Juuso: Niin että tuota… että tuota, että tuota, tuo osuuskauppa kun saataisiin nurin, niin kauppias pitäisi meitä hyvänä.
Niko: Minkäs sille saa, kun siellä on niin korea puotityttökin. Mutta en kiellä yrittämästä.
Eriika: Kyllä minä koetan sotkea kiviä kahveihin.
Niko: Ja minä sitä puotityttöä.
Räähkä-Juuso: Ja minä puhun kylillä, että kaupanhoitaja koetti tiskantata suurta vekseliä pankissa, mutta ei saanut ja kaupalla on nyt hätä. Enkö ole mestari, hääh?
Niko: Sikaari tuosta valeesta kyllä passaa antaa.
Esirippu.