KOLMAS NÄYTÖS.
Sama paikka kuin ensimäisessä näytöksesi sä. Kylän nuoriso koristelee kenttää osuuskaupan juhliin. Iltapäivä.
1:n tyttö (2:selle tytölle): Tämän köynnöksen kai pitäisi tulla tuohon puhujalavan laitaan, vai mitä?
2:n tyttö: Niin kai. On se nyt ihme kun ei kuulu Rinteelän Kallea eikä Hilja-neitiä, että tässä osattaisiin paremmin.
1:n tyttö: Mihinkä ne pojatkin hävisivät.
2:n tyttö: Kuuluivat lippunuoria menevän hakemaan.
1:n tyttö: No jätetään tämä siksi ja lopetetaan nuo paperilyhdyt. Tulisi Hilja-neiti niin kaikkihan tässä taas selviäisi.
2:n tyttö: Sillähän on nyt omat puuhansa. Sehän kuuluu näiden juhlien aikana julkaisevan kihlauksensa Kallen kanssa.
1:n tyttö: Tahi Kalle Hiljan kanssa.
2:n tyttö: Miten päin se nyt vain on somempi. Katso, kuka tuo on? Räähkä-Juuso. Mennään piiloon, niin kuullaan mitä sillä on sanomista. (Piiloutuvat pensaan taakse.)
Räähkä-Juuso: Hää, mitä niillä on täällä tekeillä? Köynnöksiä ja osuuskauppajuhla… häh, häh, hää… Nyt se korea lintukin meni ansaan… näiden juhlien kunniaksi. Tiaiskorvessa on Kalle lyönyt jalkaansa kirveellä, sanoin sille kaupan linnulle. Epäili, mutta kun lisäsin näin: olin siellä tuohia kiskomassa niin pyysi sanaa tuomaan ensiksi neidille, että toisi kääreitä ja… häh, hää, silloin sitä mentiin viivana. Niko odottaa siellä ja tekee kyllä selvän ja… häh, hää… tässä pidetään sitten ne korean linnun peijaiset. Sattui parahiksi liput ja muut köynnökset, kun Visuliinikin kuuluu tänä iltana tulevan kotiin.
1:n poika (kuljettaen lippua ja nuoria, huomaa Juuson): Mitäs huuhkaja täällä tekee. Alahan painella siitä Visuliinia vastaan ottamaan, koskapa kuuluu tulevan.
Räähkä-Juuso: Niin tulee, niin tulee ja tässä kunniaportteja ja lakuja Visuliinille, häh, häh, hää!
1:n poika: Mene suolle siitä! Taitaapa Visuliinisi hieman ällistyä, kun tietää, että koko kylä on liittynyt osuuskauppaan ja huomenna on juhlat sen kunniaksi.
Räähkä-Juuso: Häh, häh, hää… ja taitaapa niistä juhlista tulla koreat, kun… mutta Juuso ei puhu mitään… hää… Juuso lähtee laivalle ja saa kohta kartuusia ja konjakkaria… (Menee.)
1:nn ja 2:n tyttö (esille piilostaan, pelästyneinä).
1:n tyttö: Sillä huuhkajalla on jotain konnankujeita. Se puhui Nikosta ja Hilja-neitistä, että… (2:lle tytölle) mutta puhu sinä, minä olen niin hengästynyt.
2:n tyttö: Niin, että Niko odottaa jossain metsässä ja Juuso on narrannut Hilja-neidin sinne valheella, että Kalle on lyönyt jalkaansa.
1:n poika: Se on niitä Juuson pärinöitä, kyllä Hilja osaa varansa pitää. Selvittäkääpäs tytöt nämä lippunuorat.
1:n tyttö: Mutta kyllä minä niin pelkään.
2:n tyttö: Ehkä siinä nyt ei sentään mitään ole. Sellainen kupilus, kuin Niko… No nyt se selvisi. Mennään viemään nuora pojille. (Menevät.)
Kalle (tulee katsellen ympärilleen): Komealta näyttää… vielä lisää muutamia köynnöksiä, lyhtyjä ja lippuja, niin… Mutta ihme, kun Hiljaa ei ala kuulua. Missä ihmeessä tyttöni viipyykään? Jos menisin häntä noutamaan? Pian hän kai kuitenkin tulee. Hm… huomenna on sitten meidän juhlamme ja samalla kylän heräämysjuhla. Melkein kaikki ovat vihdoinkin tulleet käsittämään osuustoiminnan siunauksen ja liittyneet kauppamme ympärille. Visuliini on saanut tainnuttavan iskun. Hoi, pojat! Pankaa kaksi pientä lipputankoa puhujakorokkeen molemmille puolille. Mutta missä Hilja-tyttöni viipyy? (Poistuu.)
Eriika (tulee kurkkien): Ei sitä pojan vatystä näy täälläkään. Kuuluu ukko tulevan kotiin ja pitäisihän sen klopin kai laivalle. Kun minä saan sen käsiini, niin pieksän. (Huomaa koristukset.) Hyh… on niillä nyt… Osuuskauppajuhla, muka… ei tuot ole ennen sellaisiakaan näissä kuultu. Pannaan ne juhlat pystyyn Visuliinissakin, kun ukko tulee. Taitaa ruveta muuten huonosti rotimaan Visuliinia, näyttää siltä. Pitäisi se poika saada narratuksi miehekseen, ettei tässä joutuisi lääpän jäljille. Pitää tästä lurppia laivalle. (Menee.)
Hilja (tulee hieman hengästyneenä): Onpa täällä toki jo kaikki kunnossa.
(Kylän tyttäriä tulee hälisten).
1:n tyttö: Voi, siinähän te toki olette ja kun minä niin pelkäsin.
2:n tyttö: Kuulimme jotain Räähkä-Juuson kujeista.
3:s tyttö: Että ne kehtaavatkin.
Hilja: Kunhan saan sen äijän käsiini, saa se kyllä kujeistaan. Mutta ei niistä nyt mitään. Joko kaikki on valmiina? Missä Kalle on?
1:n tyttö: Oli äsken tässä.
2:n tyttö: Tuolla hän tulee. Laitammeko vielä lisää lyhtyjä?
Hilja: Laittakaa vain, vaikka joka puun oksaan. Huomisiltasesta juhlasta pitää tulla kaunis. (Pyöräyttää tyttöjä ympäri.)
Tytöt: Me tiedämme jo! Mutta nyt hän tulee. Mennään tytöt! (Poistuvat hälisten.)
Kalle (kiepauttaa Hiljaa ympäri): Siinähän sinä olet! Ja minä kun odotin! Missä sinä viivyit!
Hilja: Sinä olit… ei, se on niin hassua, että olin narrina. (Naurahtaa.) Mutta kyllä minä sille annoin ja toiselle annan myös.
Kalle; Mitä nyt?
Hilja: No, sinä olit lyönyt Tiaiskorvessa jalkaasi kirveellä ja Räähkä-Juuso, huuhkaja, tuo hätäisesti sanaa, että sinä pyysit tulemaan. (Naurahtaa, puristaa kiukuissaan nyrkkiään.) Minä vätys uskoin ja juoksin, juoksin… Toinen haaskalintu, Niko, oli siellä väijymässä. No, hän sai kyllä pullean posken ja sinelmät silmäinsä alle. Se oli heiltä nyt viimeinen kiusa!
Kalle: Helvetti! Kun saan ne käsiini, niin…! Vanha sammakko kykkii tuolla laivalaiturilla. Odotas…!
Hilja (tarttuu Kallen takin liepeeseen): Älä pilaa käsiäsi tuollaisessa. (Nauraa vapautuneesti.) Mitäs olin niin höperö, että uskoin.
Kalle: Että tuo piti sattua pilaamaan meidän kaunista iltaamme!
Hilja: Ei välitetä nyt siitä. (Veikeillen.) Minä olen oikein soma, kun et ajattele sitä. Katso, miten ilta on ihana! Illan henki vetelee viiruja järven selkiin.
Kalle: Ne ovat kuin onnen teitä… sinisiä siltoja…
Hilja: Myrsky särkee ne, mutta ne ilmestyvät jälleen kauniina iltoina. Kuule, poika, minä olen niin iloinen voitostamme.
Kalle: Niin, vähitellen nuo kituvat pikkueläjät alkavat elpyä ja uskoa varmasti yhteenliittymisen siunaukseen. En olisi uskonut, että he näin pian… mutta sinäpä olit sellainen taikuri..
Hilja (sulkee kädellään Kallen suun): Ole hiljaa, niin saadaan jänis. (Vetää Kallen pensaan varjoon piiloon.)
Niko (tulee toinen poski pöhöttyneenä, silmän alustat sinelmissä): Voi turkanen… kylläpä ne nyt… pitää sanoa papalle, että ne hänen kunniakseen… (Kalle aikoo lähteä Nikon kimppuun, mutta Hilja pidättää.) Saakeli, kun mojottaa tuota poskea. Vielä niillä köynnökset… (Repäisee yhden köynnöksen alas.)
Kalle (hyökkää ja vetäisee Nikoa terveelle poskelle): Tuosta saat toiseenkin poskeesi omenan, ettei tarvitse kulkea toispuoleisena. (Niko pyllähtää kumoon ja saa vielä pari potkua.) Ja tuosta saat vähän kaupanpäällisiä, ja nyt korjaa luusi, tahi lisätään.
Niko: Älkää, älkää, kyllä minä olen saanut jo tarlpeeksi. (Lyyhää pois.) Minä kyllä kantelen papalle ja Riikalle… äää!
Kalle: Inhottaa tuollaiset. Mutta olipa hän hassun näköinen.
Hilja: Hän on saanut jo tarpeeksi rangaistusta. Tokko hän on edes täysjärkinenkään.
(Tytöt kantavat valmiiksi katetun kahvipöydän oikealle pensaan alle,
poistuvat hälisten.)
Kalle: Mitäs tämä on?
Hilja: Minä arvaan. Tämä on kestitys meille.
Kalle: Älä! Tehdäänpä heille pieni yllätys ja julkaistaan jo tänään kihlauksemme. Suostutko?
Hilja: Kyllä! Tämä ilta on niin sopiva. Huomenna saavat sitten onnitella meitä. Tule, että joudutaan pian takaisin! (Menevät.)
Räähkä-Juuso (tulee kurkkien): Häh, hää… ei kuulu laivaa eikä Visuliinia. Taitaa olla parasta, että täältä häviää… Nikon naama on jo leivottu siniseksi. Häh, hää… tuossa olisi vehnäleipää, kun uskaltaisi ottaa… hää… jos saa vielä marjan poskeensa. Kyllä Juuson on nyt parasta lähteä koko kylästä. Visuliinin ahvääritkin käy huonosti. Häh, hää… jos ottaisin tuosta yhden viipaleen. (Kurkottaa kahvipöytään.)
1:n poika (tulee): Mitäs korppi koikkuu. Pitääkö antaa lähtimiä, vai osaatko ilman. (Juuso häviää.)
1:n tyttö: Mihin Hilja ja Kalle menivät?
2:n tyttö: He tulevat pian. Sytytetäänkö joku lyhty?
1:n poika: Sytytetään vaan. Tuoltapa kihlapari tuleekin.
(Hilja ja Kalle tulevat hymyillen.)
Tytöt: Saammeko jo onnitella?
Hilja: Kyliä vain.
(Koko tyttö- ja poikaparvi pyrähtää Hiljan ja Kallen
ympärille hälisten ja onnitellen.)
1:n tyttö (järjestellen kahvipöytää): Meidän kahvipöydällemme tuli suurempi kunnia kuin osattiin aavistaakaan.
Hilja: Kylläpä te olette kultaisia!
Kalle: Kiitokset vain!
1:n poika (osoittaa laivarantaan päin): Tuolta tulee kuokkavieraita.
2:n poika: Visuliini!
Tytöt: Vetäydytään hieman syrjään siksi kun menevät ohitse.
(Kaikki siirtyvät hieman vasemmalle.)
Visuliini (tulee laahustaen): Mi-mitkä pei-peijaiset täällä on?
Niko (irvistellen): Papan kunniaksi vaan.
Visuliini: Ja mitä sinelmiä sinun naamasi on täynnä?
Niko; Morlsiamet antoivat.
Visuliini: Ovatpa kovakouraisia morsiamia. Mutta sano sinä Riika, mitä tämä komeus merkitsee?
Riika: Taitavat olla osuuskaupan puotilikan kihlajaisia.
1:n poika (tulee esille): Hyvää iltaa, kauppaneuvos! Ehkä minä saan selittää. Huomenna ovat suuret osuuskaupan juhlat. Koko kylä on liittynyt osuuskauppaan, tämä on vain juhlan alkajaisia.
Visuliini (putoaa matkalaukulleen istumaan): Koko kylä! Osuuskauppaan! Ja minä ostin housunnappeja Saksasta!
Niko; Pappa saa pistää ne nyt omiin housuihinsa.
(Kaikki vetäytyvät etualalle hälisten.)
1:n poika: Eläköön kihlapari!
Kaikki: Eläköön!
Niko; Nyt on parlasta, pappa, kun lähdetään, muuten minä saan lisää sinelmiä.
Eriika: Odotetaan, jos huutaisivat papallekin eläköötä.
Visuliini (heristää sateenvarjoa Riikalle): Varohan sinä…! Olet varmaankin istunut puodissa, kun ostajat ovat menneet osuuskauppaan. Mars matkaan siitä! (Menevät.)
2:n poika: Eläköön osuustoiminta!
Kaikki: Eläköön!
(Sake ja Eveliina tulevat.)
Sake: Olimme vähällä myöhästyä koko juhlasta.
Eveliina: Niin… olittepa sukkelia, kun ette säästäneet huomiseksi.
Hilja: Tämä ilta oli niin kaunis ja huomennahan on kyllä juhlimisen aihetta itsessään.
Eveliina: Onneksi sitten olkoon vain meidänkin puolestamme.
Sake: Niin, lemmessä ja osuustoiminnassa olkoon teillä onnen tie.
Esirippu.