III.
Ja taas minä huoneeni katolla istun ja soittelen. Nytkin on ilta ja tuulee, mutta se tuuli tulee mereltä kohden, ja sen leppeä vihinä leyhyy minun poskillani. Anna minun hengittää sinun kosteaa viileyttäsi, oi lämmin tuuli, se laskeutuu sydämelle niinkuin kaste, ja pehmeät tunteet heruvat valveille.
Sillä nytkin on ilta, ja tähdet keinuvat sinisellä taivaalla. Ja kun minä katollani istun, niin puut kohisevat jalkojen edessä tummasti ja yllä vaeltaa korkea kuu ja valaisee puiston minun edessäni, niin että minä näen, kuinka puiden latvat hiljaa taipuilevat, kun tuulen henki käy niiden ylitse.
Ja olo on niin leppeä ja hyvä, ja minun sydämelleni vuotaa lämmin tunteiden sade, ja minä sulan itsessäni, kun minä taivaan huojentavaa sineä katselen, ja kun minä hengitän ilmaa, jonka kosketus on lämmin hively.