IX.
Kuulkaa nyt, sillä nyt minä laulan, sillä minä olen nähnyt Bathseban!
Bathseban!
Oh, minun sydämeni, sanotko sinä hänen nimensä, etkä senjälkeen ijäksi vaikene, ja oh! te seinät, te kuulette hänen nimensä mainittavan, ettekä kumarra! Sillä Bathseba on naisten kuningatar, ja jumala itse hänen edessään kätensä ristiin laskee.
Oh, Bathseban, Bathseban korkeaa laulua minä laulan. Sillä katso! sinä Jerusalem olet kaupunkien ruhtinattareksi korotettu, sillä sinun naistesi joukossa on Bathseba, ja sinun katujesi kivet ovat kukkasiksi puhjenneet, sillä Bathseban jalat ovat niillä astuneet.
Ja mitä on minulle enää sininen taivas, sillä minä olen nähnyt Bathseban, ja mitä ovat punaiset kukkaset, sillä minä olen nähnyt Bathseban, ja mitä on valkoisen hevosen lento öisen aavikon ylitse, ja mitä ovat etäisyyden saavuttamattomat maat ja mitä sydämen palavat näyt!
Nyt minä sankariksi tullut olen, ja suureksi laulajaksi, ja nyt minä tiedän, mitä varten minä syntynyt olen, sillä minä olen sinun löytänyt, o Bathseba! Ja nyt minun taivaani, joka on ollut pimeä, on valkeentunut, sillä Bathseba on minun taivaani auringoksi tullut. Minun naiseni, ja minun kuningattareni, sitä varten olen minä suureksi syntynyt, ja sitä varten on minulle sankarin sydän annettu, että minä sinua rakastaa taitaisin.