Toinen kohtaus.
(Puck tulee.)
PUCK.
Tiiker' ärjyy nälissänsä,
Susi kuuta ulvoo nyt,
Työmies kuorsaa pirtissänsä
Päivän töistä väsynyt.
Arinassa hiilos hohkaa,
Huhkain huutaa, valittaa,
Sairas tuskissansa ohkaa,
Lähtöänsä valmistaa.
Tähän aikaan yöstä itse
Haudatkin ne aukenee,
Kirkkotarhan ympäritse
Aavehet ne astelee.
Ja me, keijut, kiertelemme
Valjakkoa kuuttaren,
Aurinkoa pakenemme
Pimeässä hiipien.
Nyt on iloa: ei tohdi
Hiirikään nyt hiiskahtaa.
Itse käyn ma luutaan kohti,
Rikat työnnän oven taa.
(Oberon ja Titania seurueineen tulevat.)
OBERON.
Valaiskaa nyt päivän suussa
Himmeäksi sali tää!
Keveään kuin lintu puussa,
Keijukaiset, hyppikää!
Lauluani noudatelkaa,
Laulakaa ja sipsutelkaa!
TITANIA.
Kanteloiset helkkymään,
Joka sanaa säistämään!
Käsikkäin nyt laulelkaamme,
Tämä seutu siunatkaamme.
(Laulua ja tanssia.)
OBERON.
Ja nyt, ketjut, talo tää
Aamukoihin kierrelkää.
Paras vihkivuode sen
Onnen saakoon ijäisen.
Suuri olkoon lasten luku,
Siunatuksi tulkoon suku.
Nämä kolmet aviot
Ikilemmess' olkohot.
Luonnon käs' ei heihin saa
Tahraa pienint' istuttaa,
Ett'ei heimoon syntyis lasta
Velhon luomaa vaihdokasta,
Viirusilmää, ristisuuta
Taikka viallista muuta.
Teillenne te valakaa
Nurmen kastett' ihanaa,
Linnan joka huonehellen
Siunausta toivotellen,
Että rauha taloss' olkoon,
Isännälle onni tulkoon.
Pois nyt vaan
Joutuisaan!
Aamukoissa kohdataan.
(Oberon ja Titania seurueineen lähtevät.)
PUCK.
Jos me haamut loukkaamme,
Meille anteeks suokaatte;
Luulkaa, että nukahtain
Näkyjä nyt näitte vain,
Että tämä heikko ilvi
On vaan tyhjä unipilvi.
Soimata meit' ette saa.
Toiste näätte parempaa.
Jos nyt moitteest' ansiotta
Pääsemme, niin toden totta
Vasta teemme paremmin, —
Kunnon Puck sen lupaakin,
Eikä mieli sanaans' syödä.
Hyvää yötä, hyvää yötä!
Kätten pauketta nyt vaan!
Puck hän pysyy sanassaan.
(Poistuu.)