Toinen kohtaus.
Sama seutu. Pääkön luona.
(Pääkkö, Pulma, Puutiainen, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.)
PÄÄKKÖ. Olemmeko nyt koko selskapi koossa?
PULMA. Parasta että luettelette kaikki yhdessä tukussa, mies mieheltä, listan mukaan.
PÄÄKKÖ. Tässä on joka miehen nimilista, joka koko Ateenassa on katsottu otolliseksi pelaamaan tiaatteria herttuan ja herttuattaren edessä heidän hääpäivänsä iltana.
PULMA. Mutta, hyvä Pietari Pääkkö, sanokaahan ensin, mitä kappale sisältää, sitten luetelkaa näyttelijäin nimet, ja sitten itse asiaan.
PÄÄKKÖ. Tottakin, kappaleemme on: sangen surullinen ilveilys ja Pyramon ja Thisben sangen hirvittävä kuolema.
PULMA. Kelpo työkappale, sen ma sanon, ja lisäksi hauskakin. — No, Pietari Pääkkö, luetelkaa nyt näyttelijäin nimet listan mukaan. — Käykää erilleen, mestarit!
PÄÄKKÖ. Vastatkaa, kun minä huudan. — Niilo Pulma, kankuri!
PULMA. Tässä. Sanokaa, mikä minun on rollini, ja sitten eteenpäin.
PÄÄKKÖ. Te, Niilo Pulma, te olette listaan pantu Pyramukseksi.
PULMA. Mikä se Pyramus on? Rakastelijako vai tyranni?
PÄÄKKÖ. Rakastelija, joka oikein siististi tappaa itsensä rakkaudesta.
PULMA. Tuopa se kyyneleitä irti vääntää, jos sitä oikein pelataan. Jos minä sen teen, niin katsokoot kuuntelijat silmiänsä! Minä nostan myrskyn; minä jos mitenkin voihkaan ja voivottelen. Eteenpäin vaan; — mutta paremmin sopisi minun luonnolleni tyranni; minä osaisin pelata Herkuletta hiivatin hyvin, tai jotakin muuta rollia, jossa oikein peevelinmoisesti riehutaan ja tuhotaan.
Kivet sinkoilee,
Vahat lohkeilee,
Auk' aukenee
Ovi vankeuden:
Näet auringon
Tulivaljakon,
Joka kauhuks on
Yön peikoillen.
Se meni oivallisesti. — No, huutakaa nyt muiden näyttelijäin nimet. — Siinä on helkkarinmoista voimaa, oikein tyrannimaista voimaa; rakastelija se vaan ruikuttelee.
PÄÄKKÖ. Ranssu Huilu, palkeenparsija!
HUILU. Tässä, Pietari Pääkkö.
PÄÄKKÖ. Te saatte ottaa Thisben päällenne.
HUILU. Mikä mies se Thisbe on? Kuljeksiva ritariko?
PÄÄKKÖ. Se on neiti, jota Pyramuksen pitää rakastaa.
HUILU. Älkää helkkarissa; en minä kelpaa naista pelaamaan; mulla on jo parran hitua.
PÄÄKKÖ. Vähätpä siitä; saatte pelata naamari kasvoilla, ja voitte puhua niin hienosti kuin suinkin tahdotte.
PULMA. Jos saan kasvoni peittää, niin kyllä minä pelaan Thisbeä myöskin. Lupaan puhua niin hirmuisen hienolla äänellä: "Thisbe, Thisbe! — Ah, Pyramus, sa rakas kulta: sun Thisbe kultas, ja neiti kulta!"
PÄÄKKÖ. Ei, ei! Teidän tulee pelata Pyramusta, ja teidän, Huilu, Thisbeä.
PULMA. Hyvä! Jatkakaa!
PÄÄKKÖ. Matti Hotka, räätäli!
HOTKA. Tässä, Pietari Pääkkö.
PÄÄKKÖ. Te Matti Hotka, pelaatte Thisben äitiä. — Tuomo Kirso, kattilanpaikkuri!
KIRSO. Tässä, Pietari Pääkkö.
PÄÄKKÖ. Te Pyramuksen isää; minä itse Thisben isää; Puutiainen, nikkari, jalopeuraa. — Ja näinhän, toivon ma, on koko komelja reilassa.
PUUTIAINEN. Onko jalopeuran osa puhtaaksi kirjoitettu? Jos se on, niin pyydän, että saisin sen nyt; minulla on niin huono ulkomuisti.
PÄÄKKÖ. Voitte lasketella omasta päästänne; teidän ei tarvitse muuta kuin kiljua.
PULMA. Enkö minä saisi pelata jalopeuraa myöskin. Lupaan kiljaista, niin että oikein sydäntä hiipaisee; kiljaisen niin että herttua huutaa: "vielä kerran! vielä kerran!"
PÄÄKKÖ. Mutta jos kiljutte liian kamalasti, niin voitte säikäyttää herttuattaren ja naiset huutamaan, ja siitähän helposti kaikki joutuisimme hirsipuuhun.
KAIKKI. Niin, hirsipuuhun joutuisimme joka sorkka.
PULMA. Aivan niin, hyvät ystävät, jos te säikäytätte naiset järjiltään, niin ovat he kyllä niin järjettömät, että hirttävät meidät; mutta minä koetan karauttaa ääntäni, niin että kiljun niin lystikkäästi kuin maitokyyhky; kiljun niin, että luulisitte kuulevänne satakielen.
PÄÄKKÖ. Te ette voi muuta pelata kuin Pyramusta, sillä Pyramus on kaunis katsannoltaan, niin pulska mies, että semmoisia ainoastaan pyhäpäivin näkee, rakastettava, hienon hieno teikari; siis, teidän tulee kaikin mokomin pelata Pyramusta.
PULMA. No kyllä minä otan sen toimen. Millaisen parran luulisitte minulle paraiten sopivan?
PÄÄKKÖ. Yhdentekevä.
PULMA. Otan sitten tuon oljenkarvaisen, tai ruskeankeltaisen, tai tulipunaisen, tai ehkä kuppapuunkarvaisen.
PÄÄKKÖ. Kuppa vie vihoviimeisetkin päänkarvat, ja silloin saisitte kaljupäänä pelata. — Tässä on, mestarit, läksynne, ja minä pyydän, kehoitan ja toivon, että opitte ne ulkoa huomen-illaksi ja yhdytte minuun linnan puistossa, virstan päässä kaupungista, kuutamalla; siellä pannaan toimeen harjoitus. Sillä jos kaupungissa kokoontuisimme, emme saisi olla ihmisiltä rauhassa, ja asia tulisi ilmi. Minä sill'-aikaa teen luettelon kappaleeseen tarvittavasta inventariumista. Muistakaa nyt vaan tulla kaikin mokomin.
PULMA. Kyllä tulemme: ja siellä me saamme harjoitella oikein rivosti ja riuskasti. Olkaa ahkerat, ja lukekaa hyvin läksynne! Hyvästi nyt!
PÄÄKKÖ. Herttuan tammen luona yhdymme.
PULMA. Niin aivan! Menköön syteen tai saveen.
(Kaikki poistuvat.)