ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Northampton. Valtasali kuninkaan linnassa.
(Kuningas Juhana, kuningatar Eleonora, Pembroke, Essex,
Salisbury y.m., sekä Chatillon tulevat.)
KUNINGAS JUHANA.
No, Chatillon, mitä se Ranska tahtoo?
CHATILLON.
Kuningas Ranskan tervehtii ja puhuu
Kautt' airuensa majesteetille,
Englannin lainamajesteetille —
ELEONORA.
Mik' outo alku! Lainamajesteetti!
KUNINGAS JUHANA.
Vait, äiti hyvä! Asiata kuule.
CHATILLON.
Nimessä Arthur Plantagenetin,
Gottfridin, veli-vainajasi pojan,
Lain voimalla nyt Ranskan Philip vaatii
Tään kauniin saaren aluineen, jotk' ovat:
Irlanti, Poitiers, Anjou, Touraine, Maine,
Kehoittain, että lasket pois sen miekan,
Mi laiton haltija on näiden maiden,
Ja käteen nuoren Arthurin sen annat,
Nepaasi, valtiaasi, kuninkaasi.
KUNINGAS JUHANA.
Mut mitä seuraa, jos me kieltäisimme?
CHATILLON.
Verinen, hurja sota, joka pakoin
Anastaa pakoin saadut oikeudet.
KUNINGAS JUHANA.
Pakosta pakkoa, sodasta sotaa,
Verestä verta: tietäköön sen Ranska.
CHATILLON.
Siis lausun kuninkaani sodanhaasteen:
Se lähetykseni on lopputoimi.
KUNINGAS JUHANA.
Hänelle minun vie, ja mene rauhaan.
Vaan niinkuin leimaus Ranskan eteen lennä,
Siell' olen muuten minä ennen sua.
Ja tykkieni jyskeen kuulla saatte.
Pois! Vihamme sa ole torvettaja
Ja oman häviönne synkkä enne. —
Hän kunniakkaan saaton saakoon. Pembroke,
Se toimita! Hyvästi, Chatillon!
(Chatillon ja Pembroke menevät.)
ELEONORA.
No, poikani? Sit' aina sulle sanoin:
Tuo turhamielinen Constance ei tyydy,
Ennenkuin poikans' eduksi hän Ranskan
Ja koko maailman on tuleen pannut.
Tuo oisi estää voitu; helposti
Ja hyvällä oisi kaikki sovitettu;
Nyt kahden valtakunnan sotavoimain
On julmin veritöin se ratkaistava.
KUNINGAS JUHANA.
Mut meillä valta on ja oikeus.
ELEONORA.
Niin, valta enemmän kuin oikeus;
Pahasti oisi muuten sun ja minun,
Niin omatuntoni sun korvaas kuiskaa;
Sen kuulkoon taivas, sinä vain ja minä!
(Northamptonshiren sheriffi tulee ja puhuttelee
kuiskaillen Essexiä.)
ESSEX.
Suurvaltias, nyt ratkaistavaksenne
Vedotaan kummallisin riita, mit' on
Ikänä kuultu. Saako miehet tulla?
KUNINGAS JUHANA.
No, tulkoot. —
(Sheriffi menee.)
Tämän retken kulungit
Saa luostarit ja hippakunnat maksaa.
(Sheriffi palajaa ja hänen seurassaan Robert Faulconbridge
ja Philip, bastardi.)
KUNINGAS JUHANA.
Mit' olette te miehiänne?
BASTARDI.
Minä
Vakava alamainen, ylimys
Northamptonshirestä ja, niinkuin luulen.
Sir Robert Faulconbridgen vanhin poika,
Soturi, jonka kuulu Leijonamieli
Kentällä ritariksi löi.
KUNINGAS JUHANA.
Ja sinä?
ROBERT.
Saman Faulconbridgen perijä ja poika.
KUNINGAS JUHANA.
Hän vanhempi ja sinä perijäkö?
Siis sama teill' ei ole äiti ollut.
BASTARDI.
On varmaan, ruhtinaani, sama äiti,
Se tiettyä, ja sama myöskin isä,
Niin luulisin; mut vissin tiedon tuosta
Voi yksin äitini ja taivas antaa;
Ken ihmislaps vois moisest' olla varma?
ELEONORA.
Hyi, raakalainen! Äitiäsi herjaat
Ja kunniaansa loukkaat luulollasi.
BASTARDI.
Minäkö, rouva? Mull' ei siihen syytä.
Se veljeni on juonta, eikä mun.
Jos sen hän toteen sais, niin multa vuosin
Viissataa puntaa sieppais. Kaitkoon taivas
Mun maatani ja maammon kunniaa!
KUNINGAS JUHANA.
Tokinen poika! — Miksi nuorempana
Hän sulta vaatii perinnön?
BASTARDI.
En tiedä;
Varmaankin tekee tiluksia mieli.
Mut äpäräksi vain hän mua haukkuu.
Aviosyntyinenkö lien, vai enkö,
Se seikka on, jost' äiti vastatkoon;
Mut jalosyntyinen ma olen, herra, —
Siunattu, kellä minust' oli vaivaa! —
Naamamme rinnan pankaa, tuomitkaa:
Jos Robert vanhus meidän kummankin
On siittänyt, ja tuo jos isään tulee, —
Oi, Robert vanhus, isä, polvillani
Jumalaa kiitän, etten tule sinuun!
KUNINGAS JUHANA.
Haa, minkä houkon taivas tänne laittoi!
ELEONORA.
Leijonamielen kasvoin ilme aivan,
Ja äänen soinnahduskin samanlainen.
Kas, poikaniko näköisyytt' et huomaa
Tuon miehen valtavassa vartalossa?
KUNINGAS JUHANA.
Sävyjään olen tyynnä tarkastellut:
Hän ilmeinen on Richard. — Sano, poika,
Miks veljeltäsi vaadit hänen maitaan?
BASTARDI.
Hän naamapuoli on kuin isänikin,
Ja naamapuolikas[1] veis kaikki maani.
Tuommoinen naamapuoli äyrityinen
Viisisataa puntaa multa vuosin veisi!
ROBERT.
Suurvaltias, kun eli isä-vainaa,
Veljenne paljon käytti isääni —
BASTARDI.
Vai niin; et tuolla maitani sa voita;
Mut sano, kuinka äitiä hän käytti.
ROBERT.
Ja kerran hänet laittoi airuena
Sopimaan Saksan hallitsijan kanssa
Senaikuisista tärkeist' asioista.
Kuningas tilaisuudest' otti vaarin
Ja hänen talossaan sill' aikaa asui.
Mihinkä ryhtyi, sanoa en kehtaa,
Mut tosi totta: aavat maat ja meret
Isästä erottivat äidin silloin —
Isäni usein sanovan sen kuulin —
Kuin tämä hauska velikulta tehtiin.
Hän kuolinvuoteellansa testamenttas
Minulle maansa, kuollen siinä uskoss',
Ett' emon poika tuo ei hänen ollut;
Jos oisikin, niin syntyi neljätoista
Hän viikkokautta ennen aikaansa.
Siis, ruhtinas, omani mulle suokaa,
Isäni maat, se isän oli tahto.
KUNINGAS JUHANA.
Mut veljesihän laillinen on lapsi,
Emosi aviossa synnyttämä.
Jos tämä syrjähtyi, niin syy on hänen;
Se vaara joka nainutt' uhkaa miestä.
Mitä, jos veljeni, mi väittees mukaan
Tuon pojan syntymäst' on vaivaa nähnyt,
Ois isältäsi vaatinut tuon pojan?
Ei, veikko, koko mailmaa vastaan isäs
Ois oman lehmän vaskaa varjellut,
Se varma. Poika veljeni jos oiskin,
Niin hänt' ei tää vois vaatia, eik' isä
Myös hyljätä, vaikk' ei hän oiskaan hänen.
Siis tästä seuraa: äitini jos poika
Sun isällesi siitti perijän,
Niin isän perijän on isän maatkin.
ROBERT.
Isäni tahdoll' ei siis ole voimaa
Orvita lasta, jot' ei itse tehnyt?
BASTARDI.
Ei voimaa enemmän mua orvita
Kuin voimaa mua tehdä, luulisin ma.
ELEONORA.
Mit' ennen olla soisit, Faulconbridgeko,
Maanomistaja, niinkuin veljesikin,
Vai Leijonako-mielen kuulu poika
Ja oma herrasi, vaikk' ilman maata?
BASTARDI.
Jos oisi veljeni mun näköiseni
Ja minä hänen, ihka ilmi Robert,
Jalat kuin puikot, käsivarret niinkuin
Topatut airokalat, naama ohut,
Ett' ei vois ruusuakaan korvaan panna,
Kun huudettaisiin jo: "Kas, äyrityistä!"[2]
Ja muodon kanssa kaikki maansa saisin,
Niin paikasta en liiku, jos en antais
Tään naaman eestä joka vaaksaa pois:
Tuommoinen rääppä min' en olla vois.
ELEONORA.
Sinusta pidän. Osasiko heität,
Maas annat tuolle pois ja mua seuraat?
Soturi olen, Ranskaa vastaan lähden.
BASTARDI.
Veli, ota maani, minä otan onnen.
Viisisataa puntaa vuosin naamas antaa,
Ma siit' en antais viittä naulankantaa. —
Ma teitä, rouva, seuraan kuolemaan.
ELEONORA.
Ei, edeltä saat itse sinne mennä.
BASTARDI.
Etuuden antaa moukka ylhäisille.
KUNINGAS JUHANA.
Nimesi mikä?
BASTARDI.
Philip, ruhtinaani;
Nimeni alku Philip on: tuon hyvän
Sir Robert-ukon vaimon vanhin poika.
KUNINGAS JUHANA.
Täst' alkain nimi olkoon muodon mukaan:
Polvistu, Philip, nouse suurempana;
Nouse, sir Richard Plantagenetina!
BASTARDI.
Kätesi, veljyt äidinpuolinen!
Ma isältäni kunniata sain,
Ja sinä isältäsi maata vain.
Siunattu hetki, oli yö tai päivä,
Kun sikisin ja poiss' ol' ukko-räivä!
ELEONORA.
O, puhdasverinen Plantagenet! —
Min' olen mummos, Richard; kutsu siksi.
BASTARDI.
Niin, melkein, mut ei oikein; vähät siitä!
Vinoa joskus hyväkin on työ;
Jos oven suljet, käydään ikkunoista.
Ken päivää pelkää, hiipii, kun on yö;
Saa kuka saa, ken voisi estää moista!
Liki tai kauas, kun vain naula veti;
Min' olen minä, jospa ken mun teki.
KUNINGAS JUHANA.
Mene, Faulconbridge! Min toivot sen nyt saat:
Ritari maaton hankki sulle maat. —
Tule, äiti; tule, Richard, sinäkin!
Nyt Ranskaan, Ranskaan mitä kiiruimmin!
BASTARDI.
Hyvästi, veli! Onneks olkohon
Sinulle syntymäsi nuhteeton! —
(Kaikki, paitse Bastardi, menevät.)
Näin voitin vaaksan verran kunniaa,
Mut monta, monta vaaksaa meni maata.
Nyt mökin Jaanasta voin tehdä rouvan. —
"Sir Richard, päivää!"[3] — "Kiitos, poikaseni!" —
Jos hän on Yrjö, sanon Pekaksi,
Nuor' aateluus se nimiä ei muista:
Se nousukkaalle liian huomaavaista
Ja alhaist' ois. Tuoss' armon pöydäss' istuu
Mies ulkolainen, hän ja hammastikku.[4]
Ritarivatsani jos nyt on kylläs,
Niin hammast' imaisen ja kuulostelen
Siroista kaukolaista: "Hyvä herra",
Näin alotan ja kyynäspäähän nojaan;
"Saisinko pyytää", — kysymys se tuo on:
Ja vastuu tulee niinkuin aapisesta:
"Oi, herra", sanoo vastuu, "mielist' aivan,
Suvaitkaa, nöyrin olen palvelijanne."
"Ei, minä tiedän", sanoo kysymys,
Ja ennenkuin saa vastuu selvän, mistä
On kysymys, niin puheiss' imarissa
Alpeista, Pyreneitten vuoristosta,
Po-virrasta ja Apenniineista
Piankin joutuu illallisen aika.
Tuo suurellist' on käytöstä, se sopii
Mun-laisilleni neron nousukkaille.
Se vain on ajan silmiss' äpärä,
Jok' ajan muotitapoja ei tunne —
Jään siksi minä, tunnenko vai en —
Eik' yksin puvussa ja käytöksessä,
Ei ulkokiilloll' eikä koreudella,
Vaan sielun sisimmästä ajan maitiks
Voi luoda maireen, maireen, maireen myrkyn.
Sen tahdon oppia, en pettääkseni,
Vaan sillä välttääkseni petosta.
Sen tulee olla porras nousulleni. —
Ken tuossa rientää? Ratsupuvussa?
Naislennättikö? Eikö hällä miestä,
Ken torveen toittais hänen edellään?
(Lady Faulconbridge ja James Gurney tulevat.)
Ah! Äitihän se onkin. — Hyvä rouva,
No, mikä teillä nyt on hoviin kiire?
LADY FAULCONBRIDGE.
Miss' on se veljesi, miss' on se konna,
Jok' ajaa hampain takaa kunniaani?
BASTARDI.
Velikö Robert? Robert ukon poika?
Se jätti Colbrandko,[5] se hirviö?
Sir Robertinko poikaa etsitte?
LADY FAULCONBRIDGE.
Sir Robertinko poikaa! Niin, sa lortti,
Sir Robertin! Sir Robert jätä rauhaan.
Sir Robertin hän laps on niin kuin sinä.
BASTARDI.
James Gurney jätä meidät hetkeks yksin.
GURNEY.
Hyvästi, Philip!
BASTARDI.
Philip? Naakka! James,
Tekeillä kummaa on, saat kohta kuulla. —
(Gurney menee.)
En ole, rouva, Robert-ukon poika;
Hän paastoaan ei rikkois, vaikka minust'
Osansa söisi pitkäperjantaina.
Sir Robert hyvää voi, mut' totta puhuin,
Mua ei hän tehdä voinut — eipä niinkään;
Tekonsa tunnetaan. — Siis, äiti hyvä,
Ket' on mun kiittäminen raajoistani?
Sir Robertist' ei ole tämä reisi.
LADY FAULCONBRIDGE.
Oletko veljees liittounut sinä,
Jonk' etu oisi puoltaa kunniaani?
Mit' ivaa, sinä nokkaviisas loppi?
BASTARDI.
Ritari, äiti hyvä, ritari:
Ritarilyönti tuoss' on olassani.
Sir Robertin en poika ole, äiti;
Sir Robertin ja maani luovutin,
Aviosuku, nimi, kaik' on mennyt.
Siis, äiti, sano, ken on isäni?
Mies pulska varmaankin; no, sano, äiti.
LADY FAULCONBRIDGE.
Siis Faulconbridgen nimen kiellätkö?
BASTARDI.
Niin totta kuin ma kiellän paholaisen.
LADY FAULCONBRIDGE.
Isäsi oli Richard Leijonamieli.
Tulisen, pitkän viettelyksen jälkeen
Aviovuoteeseen ma hänet päästin.
Jumala rikokseni anteeks suokoon!
Sinut on synnyttänyt synti musta,
Vaan vastustaa en voinut pakotusta.
BASTARDI.
Kautt' auringon! Jos voisin jälleen siitä,
Parempaa isää toivoa en voisi.
On oikeutettujakin syntejä,
Ja niit' on teidän; hupsuntyöt' ei työnne:
Yleän lemmen alamaisuusuhriks
Sydämmen altistua täytyi hälle,
Jonk' urhontarmoa ja raivoisuutta[6]
Niin säihkyi uljas leijona, ett' antoi
Kuninkaan-sydämmensä Richardille.
Ken leijonalta riistää sydämmen,
Naissydämmenkin hevin voittaa. Äiti,
Sydämmen kiitos sulle isästäni!
Ken sanoo, että väärä oli työ
Sun tekosi, sen nielköön hornan yö!
Tule, äiti; suvulle sun näytän nyt;
Saat kuulla, että synti ollut oisi,
Jos Richardin sa oisit hyljännyt.
Se valhehtii, ken toista väittää voisi.
(Menevät.)