Toinen kohtaus.
Katu.
(Lucio ja kaksi aatelismiestä tulee.)
LUCIO. Jos herttua ja ne toiset herttuat eivät sovi Unkarin kuninkaan kanssa, no niin, silloin kaikki herttuat hyökkäävät kuninkaan kimppuun.
1 AATELISMIES. Taivas meille rauhansa suokoon, mut ei Unkarin kuninkaan rauhaa!
2 AATELISMIES. Aamen!
LUCIO. Sinä sanot aamen, niinkuin se tekopyhä merimies, joka meni merille kymmenet käskyt mukanaan mutta raapi taulusta pois yhden.
2 AATELISMIES. "Sinun ei pidä varastaako?"
LUCIO. Niin, sen hän raapusti pois.
1 AATELISMIES. No, mutta sehän olikin käsky, joka käski kapteenin ja koko hänen joukkonsa jättämään ammattinsa: olivathan he merille lähteneet varastamaan. Ei ole yhtäkään soturia meidän joukossamme, joka pöytäsiunauksessa ei mielellään soisi rukoiltavan rauhaa.
2 AATELISMIES. En ole ikänä kuullut kenenkään soturin sitä paheksuvan.
LUCIO. Sen kyllä uskon! Sillä luulenpa, ettet ole koskaan ollut mukana pöytärukouksissa.
2 AATELISMIES. En vaan! Senkin seitsemän kertaa.
1 AATELISMIES. Kävikö se oikein runomitalla?
LUCIO. Siinä oli kaikki mitat ja kaikki kielet.
1 AATELISMIES. Ja ehkä kaikki uskotkin.
LUCIO. Niin, miksi ei? Rukous on rukous, huolimatta kaikista oppiriidoista, niin kuin esimerkiksi sinä olet turkaisen tulimmainen lurjus, huolimatta kaikista rukouksistasi.
1 AATELISMIES. No niin, siinä olemme luullakseni yhtä karvaa.
LUCIO. Sen myönnän; sinä olet vain vähän nukkavieru.
1 AATELISMIES. Ja sinä olet sitä hienoa sorttia, jonka nukka on kolmasti kerittyä, tiedä se. Ennemmin olen minä karkeakarvaista Englannin sarkaa kuin mokomaa, Ranskan tapaan kerittyä, nukkasamettia. Tuntuuko pisto?
LUCIO. Itse sen tuntenet; ja, puheestasi päättäen, se hyvinkin kirveltää. Tiedän nyt, tämän tunnustuksesi jälkeen, juoda terveydeksesi, mutta ikäpäivinäni minä en juo samasta kupista kuin sinä.
1 AATELISMIES. Olen siis hypännyt hulluun kirnuun, niinkö luulet?
2 AATELISMIES. Niin olet, joko sitten tahraannuit tai pelastuit.
LUCIO. Kas, kas, tuossa tulee rouva Lemmes!
1 AATELISMIES. Minä olen hänen kattonsa alla saanut vammoja, joista on tullut lovi —
2 AATELISMIES. Mihin, sano?
LUCIO. Arvaa!
2 AATELISMIES. Kukkaroon, tietenkin.
1 AATELISMIES. Vieläpä muutakin.
LUCIO. Kalju pää.
1 AATELISMIES. Aina sinä minuun niitä tautejasi kuvittelet mutta erehdyt suuresti: minussa terveys oikein kumisee.
LUCIO. Niin kyllä, niinkuin hontto kumisee; sinun luusi ovat hontot; jumalattomuus on sinussa herkutellut.
(Parittaja-akka tulee.)
1 AATELISMIES. No, mitä kuuluu? Kummassako lonkassa on pahin vaiva?
PARITTAJA-AKKA. Hyvin kaikki! Vastikään tuolla vangittiin ja vietiin tyrmään mies, joka oli enemmän väärtti kuin viisituhatta teidän kaltaista.
2 AATELISMIES. Kuka se?
PARITTAJA-AKKA. Claudio, tiedän mä, signor Claudio.
1 AATELISMIES. Claudio, vangittu! Ei, niin ei ole.
PARITTAJA-AKKA. Mutta minä tiedän, että niin on; näin, kun hänet vangittiin, näin, kun häntä kuljetettiin; ja, mikä vielä pahempi, häneltä viedään pää.
LUCIO. Mutta, kaiken hulluttelumme jälkeen, tämä ei ole mikään hauska asia. Oletko varma siitä?
PARITTAJA-AKKA. Liiankin varma; ja se tuli siitä, että hän teki neiti Julialle lapsen.
LUCIO. Uskokaa minua, se ei ole mahdotonta; hän lupasi yhtyä minuun pari tuntia sitten, ja hän on aina tarkalleen pitänyt sanansa.
2 AATELISMIES. Sitä paitse tämä pitää jotenkin yhtä äskeisen puheenaineemme kanssa.
1 AATELISMIES. Mutta ennen kaikkea julistuksen kanssa.
LUCIO. Tulkaa, mennään tiedustelemaan, miten on asian laita.
(Lucio ja aatelismiehet menevät.)
PARITTAJA-AKKA. Näin minä menetän kaikki luottilaani: minkä vie sota, minkä tauti, minkä hirsipuu, minkä köyhyys. (Pompejus tulee.) No, mitä uutta tiedät?
POMPEJUS. Se mies on nyt teljetty tyrmään.
PARITTAJA-AKKA. Vai niin; mitä hän on tehnyt?
POMPEJUS. Lapsen.
PARITTAJA-AKKA. Tarkoitan, mitä on rikkonut?
POMPEJUS. Kalastanut muiden kalavesillä.
PARITTAJA-AKKA. Mitä, onko joku tyttö saanut lapsen hänen kanssaan?
POMPEJUS. Ei, naikko on saanut hänen kanssaan tytön. Mitä, ettekö ole kuullut julistusta?
PARITTAJA-AKKA. Mitä julistusta?
POMPEJUS. Kaikki julkiset talot Wienin laitakaupungeissa ovat revittävät maahan.
PARITTAJA-AKKA. Ja miten käy keskikaupungin talojen?
POMPEJUS. Ne jätetään siemeneksi; nekin olisivat menneet samaa tietä, mutta muuan viisas porvari puhui niiden puolesta.
PARITTAJA-AKKA. Revitäänkö siis kaikki laitakaupunkien ilohuoneet?
POMPEJUS. Revitään, perustuksiaan myöten.
PARITTAJA-AKKA. Mutta siitähän tulee oikein perustuslain muutos. Kuinka silloin minun käy?
POMPEJUS. Olkaa te huoletta: hyvillä asianajajilla on aina luottilaita. Vaikka muutattekin paikkaa, ei teidän siltä tarvis muuttaa ammattia; minä jään teille yhä tappimieheksi. Rohkeutta vain! Teitä kyllä tullaan armahtamaan. Te olette virassa silmänne melkein kuluttanut, teitä ei niin tarkalla silmällä pidetä.
PARITTAJA-AKKA. Niin, mitä nyt tehdä, Tuomas Tappimies? Lähtekäämme täältä.
POMPEJUS. Tuossa tulee signor Claudio, jota kruununmies taluttaa vankityrmään; ja tuossahan se on neiti Juliakin.
(Menevät.)