HAUTAPATSAS.
Mun kuoliaaksi purra sa uhkasit ja surra kuin koira ulvoen mun haudallani lumen peittämällä.
Vaan kuusi jalkaa vahva maa, mun arkkuani pusertaa, ja haudallani huutos on vain virvaliekki levoton. Ei liikuta se vainajaa.
Mut tähtiyössä pakkanen sun kummulleni jäädyttää kuin liljankukan valkoisen. Se viime uhriksesi jää.