JÄÄTYNYT.
Jäin pinnalle yksinäni uimaan;
jäävuori laivan upotti.
Käy navalta talvenhenki tuimaan.
Vain tuhtopuu on turvani.
On tyyni ja kylmä meri alla.
Yön haamut esiin liukuvat.
Ne kasvoni veteen painamalla
mun kohta tukehduttavat.
Jääseittejä syntyy ympärille.
Ne aamutuuleen särkyvät.
Ja pohjasta nousten näkyville
veen hirmut hiljaa väijyvät.
On tukkani kalisevaa jäätä.
On puku puuhun jäätynyt.
En omaksi tunne jalkopäätä,
ja käsi pois on kierinyt.
Jo silmiä kova huurre painaa;
en enää niitä auki saa.
Olen laudalle pelastunut vainaa.
Vain sydäntäni paleltaa.