KUVANVEISTÄJÄ.
Pihamaalla, suojassa vaahterain mies seisoi patsasta kalskuttain; kiven kyljestä siruset suihkivat ja seinät iskuista kajahtivat.
Ei portille nähdä hän ehtinyt,
johon koulutiellänsä eksynyt
joku nuorimies oli arkaillen
kera kirjataakkansa ainaisen.
Tämä hetki on pojalle synnin syy:
hän aamusaarnasta myöhästyy,
— mutta kuulla graniitin soittavan
saa laulun hän virsiä kauniimman.
Ja hän kouluun asteli uljain päin, omantuntonsa mykäksi tyynnyttäin: se jäykkä ja paatunut olla saa, joka tahtoo vuoria liikuttaa!