IV.
Vanhan aian tiedot Pohjois-euroopasta Pytheaan ja Kreikkalaisten kautta.
Olen edellisessä luvussa osoittanut, kuinka vaillinaiset ne tiedot ovat, jotka muinaiset, varsinkin Herodoton jälkeiset kirjaniekat antavat koillisesta Euroopasta ja luoteisesta Aasiasta. Kaikki todennäköisyys tosin käskee meidän hakea siinä kohden Suomen-sukuisia kansoja. Mutta ainoa luotettava päätös, johon voimme päästä, on se, että muutamat kansat niillä seuduin, esim. Herodoton Skythat (Skolotit), eivät ensinkään olleet Suomen sukua, sitä vastoin muutamat muut, esim. Jyrkat, Sakat, Budinit ja Aorsit, suuremmalla tai vähemmällä todennäköisyydellä ovat siihen sukuun luettavat.
Kun nyt tästä käännymme koilliseen Eurooppaan, niin on ensiksi muistaminen, että sillä alalla, missä Suomensukuisia kansoja käy hakeminen, nimittäin Skandinaviassa ja Itämeren rannikolla yleensä, tiedot ovat vaillinaisuutensa ohessa paljoa myöhäisempiä. Herodoto ei tuntenut luoteista Eurooppaa ollenkaan, pitäen Istron takaiset seudut luoteesen päin kylmän tähden asumattomina.[215] Vasta Caesarin aikana ruvettiin saamaan tarkempia tietoja Rein-virran takaisista seuduista ja ensimäisten keisarien aikana varsinkin Germanian maat astuivat valoon. Mutta paljoa aikasemmin kuitenkin, noin sata vuotta Herodoton jälkeen, oli eräs Kreikkalainen Massalian eli Massilian kaupungista kulkenut pitkin valtameren rannikkoa perimmäiseen pohjaan ja hänen matkansa, jonka vertaista ei sittemmin tehty, levitti jonkunmoisia, jos himmeitäkin, tietoja niistäkin maista, jotka olivat Germaniaa edempänä. Tämä mies oli Pytheas Massalialainen, joka näyttää eläneen Aleksanteri Suuren aikoina tai vähäistä myöhemmin. — Pahaksi onneksi hänen teoksensa ovat hukkuneet, niin että ainoastaan muutamat jäänökset ovat muiden kirjaniekkain kautta säilyneet eikä aina vääristämättömässä muodossa. Mutta nämä jäänökset ovat yksinäisyytensä tähden suuri-arvoiset ja kuuluvat minun tutkimus-aineeseni.[216]
Minun ajatukseni on, että Pytheaan näkemä Thule on haettava Norjassa ja että vielä siihen aikaan Norjan asukkaat olivat isoksi osaksi Suomen-sukuisia. Tämä arvelu vaatii minun puhumaan vähäistä laveammin Pytheaan matkoista, jos kohta ei tästä tutkimuksesta lähtisikkään aivan suuria tuotteita. Ensiksi täytyy kuitenkin muistuttaa, että useat kirjaniekat muinaisuudessa eivät ollenkaan luottaneet Pytheaan sanoihin. Näin kaukaisilla mailla käydä oli monen mielestä varsin mahdotonta, ja kysyttiin millä varoilla ja keinoilla hän oli voinut semmoisen matkan tehdä. Varsinkin Straboni, joka kuitenkin on hänen teoksistaan enintä säilyttänyt, kutsuu häntä tavan-takaa valehtelijaksi (άνήρ ψευδέστατος), vaikka häntä oikaistessa hän itse tekee paljoa törkeämmät virheet kuin ovatkaan ne, joista hän Pytheasta soimaa.[217] Kuinka vähän Strabonin tuomio tässä kohden painaa, arvaamme siitä, että hän suuresti ihastelee Homeron maatieteellistä viisautta ja sanoo ennemmin luottavansa Hesiodon ja Homeron runoihin kuin Herodotoon ja hänen vertaisiinsa.[218] Mutta Pytheaan luotettavuutta useat muut sitä vastoin eivät ole epäilleet, ja uudemmat tutkijat ovat yksimieliset antamassa hänelle sitä kunniaa, mikä ensimäiselle pohjan seutujen löytö-matkaajalle tulee. Ainoastaan kahdesta seikasta voi olla eri mieli: ensin mitä Pytheas teoksissansa oikeastaan on sanonut, ja sitten mille perille hänen matkansa ulottui. Nämä seikat täytyy minun tässä ottaa tarkempaan tutkintoon.
Strabonin tykönä luetaan Polybion halveksivaiset lauseet Pytheaasta:
"Tämä mies on Polybion mielestä useita ihmisiä hairauttanut, puhuessaan Britannian saaren suuruudesta, vieläpä lisäksi tehden juttunsa Thulesta ja niistä paikoista, joissa ei enää ole muka mannerta eikä merta eikä ilmaa, vaan nämä sekasin jonakuna meren-keuh'on kaltaisena pöpörönä, jossa, hän sanoo, maa ja meri ja kaikki tyyni on rippumassa, ja joka on ikäänkuin koko maailman side, minkä läpi ei jalkasin eikä laivalla käy pääseminen; ja tuota meren-keuh'on kaltaista hän sanoo itse nähneensä, mutta muut puhuvansa kuulemastaan. Tämän juttelee Pytheas, ja senkin, että palattuaan sieltä hän muka on kulkenut koko Euroopan valtamerenrrantaa Gadeirosta Tanaihin saakka".[219]
Tämä Polybion tekemä ote Pytheaan kertomuksesta osoittaa:
1:ksi, että Pytheas itse on käynyt Thulessa, sillä sieltä hän sanoo palanneensa;
2:ksi, että paitsi mitä Thulesta kertoo, hän myöskin puhuu niistä (arvattavasti läheisistä) paikoista, joissa maa, meri ja ilma ovat sekasin meren-keuhon kaltaisena pöpörönä;
3:ksi, että hän tämän pöpörönkin omin silmiä oa nähnyt, mutta sen lisäksi on jutellut muistakin seikoista, joista vain on kuollut puhuttavan, — ja joita Polybio tässä mainitse;
4:ksi, että hän, joko paluu-matkallaan tai toista eri matkaa tehden, on kulkenut koko Euroopan valtameren-rantaa.
Mitä ensimaiseen pykälään tulee, on meillä muitakin todistuksia. Rhodolainen Gemino, puhuessan yön ja päivän vaiheesta, joka muka pohjan seuduilla on kovin epätasainen, jotta pisin päivä on 17 ja 18 tuntia, arvelee Pytheaan niillä seuduilla käyneen ja mainitsee Massalialaisen omat sanat, lausuen:
"Ainakin hän sanoopi kirjassansa, jonka valtamerestä teki: Maan-asukkaat osoittivat meille paikan, mihinkä aurinko menee levolle; sillä näillä seuduin olikin yö varsin lyhyt, paikoin 2 paikoin 3 tuntia, niin että vähän aikaa laskunsa jälkeen aurinko taas nousi".[220]
Samat asiat vaikka lyhyemmin kertoo Kosmas Indopleusteskin Pytheaan kirjasta, sanoen:
"Masaslialainen Pytheas, kirjassansa valtamerestä, sanoo, että hänen ollessaan pohjoisemmilla seuduilla, sikäläiset maan-asukkaat osoittivat hänelle auringon lepo-sian, jossa muka yöt aina syntyvät heillä".[221]
Näissä lauseissa tosin ei nimitetä Thulea, mutta että nuo "pohjoisimmat seudut" eivät muuta tarkoita, näemme Strabonin lauseesta, että muka "Pytheas sanoo Thulen seudut viimeisiksi".[222] Siis ei ole kieltämistä, mitä ensiksi päätin, että Pytheas on sanonut Thulessa käyneensä, vieläpä puhutelleensa sen maan asukkaita (οι βάρβαροι, οι αυτόϑι βάρβαροι.)[223]
Jos nyt tarkemmin otamme tutkiaksemme Thulen asemaa, niin näemme Strabonin ja Plinion tykönä Pytheaan sanoneen, että tämä paikka on kuuden päivä-purjehduksen päässä pohjaseen Britanniasta, ja että Thulen lähisyydessä (Plinion tykönä luetaan: yhden päivä-purjehduksen päässä) on juoksettunut (jäätynyt) meri[224] — Mutta mikä mitta on päivän purjehdus? Jos Herodoton mukaan määräämme päivä-matkan merellä 700:ksi stadioksi, niin Britannian ja Thulen väli tekisi noin 7 astetta. Paremmalla syyllä kuitenkin sopinee tässä arvata vuorokauden purjehduksia, joista jokainen oli tapa lukea 1000:ksi stadioksi, jotta koko puheen-alainen väli olisi noin 10 astetta. Mutta tämmöinen määräys jääpi monesta syystä epä-vakaiseksi. Ensiksi ei ole arvattavasti Pytheas maininnut päivä-purjehduksiansa jonakuna vissinä matkan-mittana, vaan ainoastaan sanonut kuluttaneensa tälle välille kuusi päivää, joka sattumusten mukaan saattoi merkitä isomman tai lyhyemmän mitan.[225] Ja toiseksi ei ole mitään tietoa, mistä paikasta Britannian saarta tämä rohkea matkustaja teki lähtönsä. Katson siis sulaksi mahdottomuudeksi saada tästä määräyksestä mitään selkoa asiaan.
Parempaa apaa luulen lähtevän niistä tähtitieteellisistä määräyksistä, jotka Pytheas näkyy antaneen Thulesta ja Thulen seuduista, varsinkin koska tässä kohden emme ollenkaan tarvitse epäillä hänen luotettavuuttaan. Itse Strabonikin, joka muutoin arvelee hänen enimmältään valehdelleeksi, myöntää kuitenkin hänen taitavuutensa "taivaallisissa" ja määräystieteessä,[226] ja selvä todistus hänen nerostansa ja tieteellisestä pyrinnöstään nähdään siinä, että hän kaikkien ensimäisenä selitti valtameren luoteet ja vuokset kuun vaikuttamiksi.[227] Koska siis löydämme Pytheaan antaneeksi muutamia tietoja pisimmän kesäpäivän mitasta sekä muista tähtitieteellisistä seikoista niillä seuduin, missä hän kävi, niin tuosta voimme täydellä luottamuksella laskea samojen paikkojen pohjoista levua eli kaukaisuutta päiväntasaajasta.
Mutta tässä sattuu se epä-kohta, että eri kirjaniekat antavat kovin eriäväisiä otteita Pytheaan teoksista. Gemino, niinkuin jo näemme, mainitsee Pytheaan omilla sanoilla, että siinä osassa Thulea, missä hän puhutteli maan-asukkaita, yö oli pituudeltaan paikoin 2, paikoin 3 tuntia. Tosin ei tässä suoraan sanota, että vuoden lyhyintä yötä ja pisintä päivää tarkoitetaan; muttu sen saapi kuitenkin pitää epäilemättömänä, koska muut otteet todistavat hänen juuri puhuneen päivän-seisahduksesta näillä mailla. Tämän määräyksen johdosta siis saisimme pohjoista levua noin 65° 12' tai 64° 13', s.o. vähintäin 5 astetta pohjoisempana Britannian pohjois-päätä.[228] Mutta muut määräykset vievät meidät paljoa pohjemmaksi.[229] Strabonin tykönä näemme Pytheaan sanoneen, että Thulen seuduilla (τα περί θούλης) kesäinen kääntö-piiri on sama käin taivaan-rannan pohjois-piiri (αρκτικός), s.t.s., kuten tähtitutkija Kleomedes sen selittää: kesäinen kääntö-piiri on kokonaan näkyvissä maan yli.[230] Tällä määräyksellä selvästi merkitään itse napa-piirin levua eli noin 66,5°. Jos taas Pliniohon saamme luottaa, olisi Pytheas sanonut, että Thulen saaressa päivän-seisahduksen aikoina ei ole öitä ollenkaan vaan yhtämittaisia päiviä, auringon kulkiessa Kravun tähdistöä.[231] Tämä määräys viepi meidät jo yli-puolelle napa-piiriä. Tarkemman selityksen saamme Kleomedeelta, joka tosin ei nä'y lukeneen itse Pytheaan teosta, mutta epäilemättä joksikin osaksi kertoo Pytheaan antamia tietoja. Hänen lauseensa kuuluvat täydellisinä näin:
"Thule-nimisen saaren seudnilla, jossa Thulessa sanotaan Pytheaan käyneen, mainitaan kesäinen kääntö-piiri olevan kokonansa yli maan, ollen samassa myös taivaanrannan pohjois-piirinä. Samoilla seuduilla, jos koko Kravun tähdistö on aina-näkyväistä (αειφανή),[232] niin kestää kuukauden pitkä päivä; mutta jos ei koko Krapu ole aina-näkyväisten joukossa, niin on päivää niin kauan kuin aurinko kulkee niissä osissa, jotka kuuluvat aina-näkyviin. Ja jos mennään tästä saaresta pohjaseen, niin järjen-mukaisesti myös muut Kravun-vieriset eläin-radan osat lienevät aina näkyvissä, ja siis pitää oleman päivää niin kanan kuin aurinko kulkee niiden osien läpi, jotka milläkin paikalla ovat näkyvissä maan yli. Ja täytyyhän olla maapallossa niitäkin aloja, joissa on kahden-, kolmen-kuukautinen päivä, ja neljän-, viidenkin kuukautinen. Mutta itse maa-navalla, missä kuusi eläin-radan tähdistöä ovat maan yli aina näkyvissä, pitää olla päivää niin kauan aikaa kuin aurinko näiden läpi kulkee (6 kuukautta), koska siellä sama piiri on kerrallansa taivaan-rantana ja pohjois-piirinä (arktikona) ja päivän-tasaajana. Sillä Thulessa asuvien luona lankeevat kesäinen kääntö-piiri ja pohjois-piiri yhteen. Mutta niillä, jotka ylempänä asuvat menee pohjois-piiri kääntö-piirin ohitse päivän-tasaajaa kohden (etelään)".[233]
Näitä lauseita tutkiessamme, on helppo eroittaa, mitä Kleomedes juttelee tarkaksi, luultavasti Pytheaan mainitsemaksi, todeksi, mitä taas järjenmukaiseksi arveluksi. Että hän ainakin edellisessä seuraa Pytheaan kertomusta, näemme Plinion äsken mainituista sanoista. Mutta Plinion ja Kleomedeen välillä on se eroitus, että edellinen sanoo: "Thulen saaressa", mutta jälkimäinen ensin: "Thule nimisen saaren seuduilla", sitten taas lyhyemmin: "Thulessa asuvien luona." Riidan ratkaisijaksi tulee Straboni, joka, samoja seikkoja mainitessaan (nimittäin kääntö-piirin ja pobjois-piirin yhteyttä), myöskin käyttää sanat: "Thulen seuduilta".[234] Sillä ei kuitenkaan ole sanottu, ett'ei nämä Thulen seudut voineet olla samaa saarta kuin itse Thulekin, vaikka Pytheas näyttää antaneen tämän nimen olletikkin sille paikalle, missä hän itse kävi. Nä'immehän jo ennen Pylybion lauseista, että Pytheas oli puhunut ei ainoastaan Thulesta, jossa käynyt oli, vaan myöskin muista edempänä olevista senduista, joilla ei ollut käynyt.[235]
Jos nyt koetamme sovittaa yhteen nämä Geminon, Kleomedeen, Polybion, Strabonin ja Plinion antamat tiedot Pytheaan Thulen-käynnistä, voimme jotenkin tarkasti päättää, mitä hänen kadonnut matkakertomuksensa lienee sisältänyt. Minusta sen mieli on ollut seuraava:
Britanniasta lähtien pohjoista suuntaa, on Pytheaa kuus-päiväisen purjehduksen perästä tullut eräälle maalle, missä hän kävi puhuttelemassa asukkaita. Tämä maa, jonka Pytheas luonnollisesti arveli isoksi saareksi, kantoi nimen: Thule, ja lyhyin yö siinä oli paikoin 2-tuntinen, paikoin 3-tuntinen, josta siis näemme että paikan pohjoinen levu oli noin 64-65 astetta. Näillä seuduin hän myöskin näki tuon merikeuhon-kaltaisen pöpörön, joka ei ollut maata eikä mertä eikä ilmaa, vaan sekoitettuna näistä kaikista. Se oli arvattavasti joku jäinen meri-usva, joka näillä pohjoisilla vesillä tulee kulku-jäiden seurassa, mutta Pytheas näyttää katsoneen sitä "maailman siteeksi", jolla muka maa-pallo oli kiinnitetty muuhun maailmaan. Paitsi sitä hän oli kuullut puhuttavan pohjoisemmistakin seuduista, ja puhujat eivät lie olleet muita kuin itse Thulen asukkaat. Saari ylöttyy kauas pohjaseen; se on muka maailman viimeinen maa. Onpa siinä niitäkin seutuja, joissa aurinko kesäsydännä paistaa yöt ja päivät, jotta kokonaiseen kuukauteenkin ei ole mitään oikeata yötä. Vähän matkaa, noin päivän purjehdittava, tästä perimmäisestä Thulesta, on meri jo hyytynyt eli ikäänkuin juoksettunut.
Olen jo ennen maininnut, että Pytheaan jälkeen ei kukaan toimittanut lisää tietoa hänen näkemästänsä Thulesta. Runoniekat käyttivät tämän nimen merkitsemään yleensä viimeistä pohjan-perää (ultima Thule),[236] ja kun maatieteilijät ja historioitsijat koettivat tarkemmin määrätä sen asemaa, he tavallisesti valitsivat pohjoisimman maan minkä sattuivat tuntemaan. Niinpä näyttää tulleen tavaksi nimittää Shetlannin saaret Thule-nimellä. Tacito, kertoessaan Agricolan elämää, sanoo tämän tulleen Orkadeihin saakka, vieläpä kaukaa nähneen Thuleakin,[237] ja Ptolemaio asettaa Thule-saaren Orkadeista noin yhden asteen päähän pohjaseen.[238] Samaa Shetlannin saaristoa lienevät nekin tarkoittaneet, jotka, kuten Plinio mainitsee, sanoivat Nerigosta (Norjasta) Thulehen purjehdittavan.[239] Kuinka moni muu sekoitti vanhat tiedot ja uudet arvelut yhteen, ei ole tarpeellinen tässä selvittää.[240] Kun Kansain-vaelluksen aikana Skandinavia oli tutummaksi tullut, katsottiin soveliaaksi muuttaa Thulen nimi tähän muka suureen ja kaukaiseen saari-maahan, kuten näemme Prokopion tehneen historiassaan Göthiläis-sodasta.[241] Vihdoin 500 vuotta myöhemmin, kun Adam Bremeniläinen kirjoitti kertomuksensa pohjaisista valtakunnista, ei ollut Skandinavia enää kaukaisin maa, vaan Norjalaiset olivat pari vuosisataa aikasemmin löytäneet Islannin saaren äärimmäisessä luoteessa, ja luonnollista oli, että nyt siinä luultiin olevan muinaisen Thulen.[242]
Minun ei käy tässä tutkittavaksi ottaa kaikkia luululoja ja arveluita, jotka oppineet ovat tehneet Pytheaan Thulesta.[243] Sen määräyksen mukaan, minkä jo olen tehnyt sen pohjoista levua varten, ei voi meille ehdolle tulla kuin kaksi paikkakuntaa, nimittäin Islanti ja pobjois-puolinen Norja. Edellisen ovat valinneet useat oppineet miehet, esim. Casaubonus, Cluverus, Scaliger, Mercator, de Bourgainville y.m., jota vastoin Thuanus, Ortelius, Rudbeck ja useat uudemmat ovat löytäneet Thulen Skandinaviassa. Muut, esim. P. A. Munch, eivät ole uskaltaneet ratkaista näiden kahden välillä. Minun mielestäni kuitenkin kaikki todennäköisyys puhuu Islantia vastaan; sillä ensiksi on vaikea uskoa, että Pytheas olisi hairahtunut niin kauas länttä kohden ja toiseksi ei Islannin laajuus etelästä pohjaan ole niin pitkä, että siihen sopisi kaikki ne eri päivän-pituudet, mitkä Pytheas näyttää Thulossansa mainitsevan. Islannin pohjoisin nokka ylötty ainoastaan napa-piirille saakka, eikä ole ollenkaan todennäköistä, että matkustaja, jos Islantiin olisi tullutkin, olisi saanut tietoja päivän kuukautisesta pituudesta niillä vesillä, jotka Islannin pohjois-rannikosta ulottuvat autiohon pohjaan.
Mutta tärkeämpi syy, joka ei salli meidän luulla Pytheaan Thulea Islanniksi, on se että Thule selvästi näkyy olleen asuttu maa, jonka asukkaita matkustaja oli puhutellutkin.[244] Nyt on meillä tarkka tieto, että ainakin siihen aikaan kuin Norjalaiset ensin tulivat Islantiin, siinä ei ollut asukkaita ollenkaan; ainoastaan muutamat Irlantilaiset erakot näyttävät siellä jonkun aikaa ennen asuskelleen. Kaikki näyttää todistavan, ett'ei Islannissa koskaan ennenkään ole asunut ihmisiä, ja siis on ihan mahdotonta, että tämä olisi ollut Pytheaan Thule.[245]
Varsinkin siis siitä syystä, että Pytheaan Thule oli asuttu maa, emme voi Islantia lukuun ottaa, vaan täytyy päättää hänen käyneen pohjois-puolisessa Norjassa, 64 tai 65 asteen levulla, siis vähää pohjoisempana nykyisen Trondhiemin sentuja. Että asukkaat näillä mailla vielä Pytheaan aikana olivat Suomen-sukna, on minusta enemmän kuin todennäköistä, ja luulen löytäväni siihen todistuksia itse Pytheaankin kertomuksesta.
Sillä, mitä Straboni mainitsee Pytheaan jutelleen "niistä, jotka ovat lähellä kylmää ilma-alaa", se mielestäni epäilemättä tarkoittaa Thulea ja sen asukkaita, vaikka Strabonin lause ei suorilla sanoilla sitä ilmoita. Tutkikaamme tarkemmin näitä Strabonin sanoja.
Maa-tieteilijä ensin muistuttaa, että Iernestä (Irlannista) ja sen asukkaista on kovin vähän luotettavia tietoja, ja mainitsee ne vähäiset mitä on. Sitten arvelee: mutta mitä Thulesta jutellaan, on vielä epävakaisempaa kaukaisuuden tähden; sillä tämä maa asetetaan pohjoisimmaksi kaikkia, joista puhutaan. Mitä taas Pytheas on sanonut tästä Thulesta ja muista sikäläisistä paikoista, sen hän, Strabonin mielestä, selvästi on valhetellut. "Kuitenkin hän tähti-tieteen ja määräys-tieteen suhteen näyttänee kylläksi käsittäneen asiat: että muka niillä (ihmisillä), jotka ovat (asuvat) lähellä kylmää ilma-alaa, on viljellyistä hedelmistä ja kesyistä eläimistä osittain tykkönäinen tyhjyys osittain puute, vaan elatus-aineena on heillä eräs viljan-laji (kenkhro) ja muita kasviksia ja hedelmiä ja juuria; ja heillä on ruokana mesikin, ja siitä tekevät juoman; ja koska päivä-paisteet heillä eivät ole selkeät, niin puivat viljansa isoissa huoneissa, joihin tähkäpäät viedään kokoon; sillä avonaiset luvat eivät kelpaa päivättömyyden ja sateiden tähden".[246] — Näin loppuu Strabonin luku Britanniasta.
Tätä paikkaa on mielestäni mahdoton muulla lailla ymmärtää, kuin että Pytheas on kaikki nämä seikat Thulesta jutellut, ja Straboni, joka pitää Thulen olemattomana tai ainakin asumattomana, katsoo kuitenkin nämä teko-asiat niin todennäköisiksi, että hän ne täydellisesti uskoo, ei tosin Thulessa tapahtuviksi, vaan etelämpänä, kylmän ilma-alan lähiseuduilla. Jos siis Strabonin sanat: "niillä, jotka asuvat lähellä kylmää ilma-alaa", muutamme sanoiksi: "Thulen asujaimilla", niin meillä on nähtävästi Pytheaan juttu alku-peräisessä mielessään.
Mutta itse jutussa on seikkoja, jotka osoittavat Suomen-sukuista kansaa. Onko se viljan laji, jolle nimi "kenkhro" tässä annetaan, kaura vai ohra, ei käyne tarkoin määrätä, eikä myös sovi pitää meden syöntiä ja juontia minään tuntomerkkinä, vaikka tietysti tämä tapa on muinoisilla Suomalaisillakin ollut.[247] Vaan tärkeämpi on Pytheaan lause, että muka Thulen asujaimet puivat viljansa isoissa huoneissa, s.t.s. riihissä. Tämäpä tapa on kaikkina aikoina ollut niin omituinen Suomen-suvulla, että se suku vielä nytkin lienee ainoa, joka riihiä käyttää, vaikka niiden hyöty pohjoisessa ilma-alassa on yleensä myönnetty. Sana Riihi on tosin sittemmin käynyt Skandinavian kieliin, mutta itse asiaa eivät Skandinavian kansat ole omistaneet, vaikka hallitukset siihen ovat tuon-tuostakin kehoitelleet.
Meitä ei tosin voi suuresti ihmeyttää, jos jo 300 vuotta ennen Kristusta tapaamme Suomen-sukuiset asujamet maailman pohjoisimpina maanviljelijöinä, koska tämä asia juuri on ollutkin meidän aikoihin saakka Suomalaisten omituinen maine. Tosin eivät ne tiedot, jotka meillä muutoin on Skandinavian Suomen-sukuisista alku-asujaimista, puhu heidän maanviljelyksestään mitään, niinkuin ei yleensäkään heidän elinkeinoistaan täyttä tietoa ole. Mutta jos, niinkuin olen koettanut osoittaa, satujen Jotunit olivat toista kansaa kuin Lappalaiset, on kyllä todennäköistä, että heillä oli sen verta maanviljelystä kuin pohjoinen ilma-ala salli.
Tahdon vielä lisätä pari seikkaa, jotka kentiesi voivat jos heikostikin vahvistaa päätökseni, että mnka, Thulen asukkaat olivat Suomen-sukua.
Se "meren-keuhko" (πλεύμων ϑαλαττίος), johon Pytheas näyttää verranneen tuota jäistä usvaa, tuota maan, meren ja ilman sekaista pöpöröä, minkä matkallansa näki, on antanut tutkijoille paljon ajattelemista. Muutamat ovat luulleet hänen tarkoittaneen erästä hyyteen-tapaista meri-elävää, minkä Kreikkalaiset tällä nimellä merkitsivät. Muut taas ovat arveellet Pytheaan tahtoneen sanoa, että muka meri tällä keuholla hengitteli niinkuin eläin ainakin. On myöskin muistutettu, että Englannin merimiehet vielä Francis Bacon'in aikana nimittivät pobjois-puolisen meren keuhkoiseksi, ei tietoa mistä syystä.[248] Jos olisi meillä Pytheaan oma kertomus jälillä, kentiesi voisimme tämän seikan paremmin selvittää. Kuitenkin lienee nytkin luvallinen arvata, että hän oli ottanut tämän vertauksensa Thulen asukasten omasta puheesta, ja että heidän kielellä sakea meren-usva sanottiin meren-keuhoksi. Tämä on sitä todennäköisempi, koska tiedämme Suomenkielessä tapana olevan lainata ihmisruumiin osilta nimityksiä ulkonaisen luonnon kohdille ja ilmiöille. Niinpä esim. sanotaan: kosken-niska, kosken-korva, niemen-nenä, mäen-rinta, meren-kurkku, maa-sydän, yö-sydän, vieläpä päivän-sappi, joka viimeinen sana laadultansa tulee hyvin paljon Pytheaan mainitsemaan meren-keuhkoon.
Vielä epä-vakaisempi on itse Thule-nimen synty, josta myöskin on arveltu sinne tänne. Hebrealainen kalve (umbra) ja Irlantilainen Thual pohja (septentrio) on ehdolle pantu.[249] Mutta muistaa sopii, että Suomen-sukuisissakin kielissä löytyy sana, jonka sointo on Thule-nimen mukainen, nimittäin: Suom. Tuuli, Perm. Tyl, Tshuv. Tul, Toval, Votj. Tel, Ost. Tyl, Toi. — Voisimmepa siis ajatella, että se paikka, missä Pytheas maalle meni, kutsuttiin maankielellä: Tuulenmaa tai Tuuli-niemi, ja että Kreikkalainen matkustaja tästä sepitti kuulusan nimen: Θούλη. Epäilemätöntä on, että Norjassa vieläkin löytyy paljon paikannimiä, joiden alku-perä on haettava Suomen kielestä. Vähän matkaa Bergenistä itään päin on Osterfjordin vuomassa niemi Thuenes, joka nimi muinoin kuului Thulu-nes (Þulunes)[250] eikä liene alku-peräänsä ollut muuta kuin Tuuliniemi. Mutta tämä paikka on kuitenkin paljoa etelämpänä kuin Pytheaan Thule. Ylipäänsä on muutoin muistaminen, että Thule-nimen kielellinen synty epäilemättä tulee jäämään ikuiseen hämärään, eikä ole sen Suomen-sukuisuus paljoa todennäköisempi kuin sen Irlantilaisuus. Mutta tämä nimen epävakaisuus ei kuitenkaan heikonna mitä edellisessä on todistettu Thulen asemasta ja asukkaista.
Näin koeteltuani osoittaa, mitä Pytheaan mainitsema Thule oikeastaan lienee ollut, tahdon lyhyesti tutkia niitä muita tietoja, jotka sama matkustaja näyttää antaneen pohjoisemmasta Euroopasta. Niinkuin jo nä'imme Polybion lauseesta, oli Pytheas jutellut "senkin, että hän, Thulesta palattuaan, muka oli kulkenut koko Euroopan valtameren-rantaa Gadeirosta Tanaihin saakka".[251] Tarkoituksellemme se yhden tekee, oliko tämä tapahtunut itse paluu-matkalla vai oliko toinen eri matkustus tehty Gaderosta lähtien, — vaikkapa jälkimäiseen mieleen itse sanat näyttävät viittailevan. Tärkeämpi on kysymys, mikä se Tanais lienee ollut, johon sopi valtameren-rannikkoa myöten kulkea. Nähtävästi ei tässä voi olla puhe varsinaisesta Tanaista, jonka vesi purkauu Maiotin järveen ja siitä Pontoon, vaan on muistaminen, että muinaisuudessa luultiin Tanain lähettävän toista haaraa pohjoiseen valtamereen, s.t.s. Itämereen, jota ei tietty Jäämerestä eroittaa.[252] Varsin todennäköistä siis on, että Pytheaan Tanai ei ole mikään muu kuin Weikselin suut, joiden seuduilta jo perimmäisessä muinaisuudessa tuotiin tuo kalliina kauppa-tavarana käytetty merikulta (έλεκτρον, succinum)[253] Että jo Pytheaan aikana Kreikkalaisten kauppa oli ulottunut tänne merikullan rannikolle, sopii arvata siitä, kun on löytty Osielske'ssa, koillis-puolella Brombergia (Pohjois-Posenissa), eräästä pellosta 39 hopea- ja kulta-rahaa, kotosin Aiginasta, Kyzikosta ja Olbiasta vv. 460-358 paikoilta e.Kr.[254] Kuitenkin on luultavaa, että tämmöinen kauppa enimmästi tapahtui maata myöten, kuten myöskin Pytheas siitä selvillä sanoilla juttelee.[255] Mutta samoista sanoista näkyy myöskin, että juuri Pytheas on tästä kaupasta, ja näistä seuduista antanut parahimmat tiedot, eikä siis liene epäilemistäkään hänen nämä tiedot saaneensa juuri sillä matkalla, minkä muka teki "Tanain" tienoille. — Katson tarpeelliseksi tässä kertoa Plinion sanat asiassa:
"Pytheas sanoo, että eräs Germanian kansa, Guttonit, asuu Mentonomon-nimisellä valtameren vesi-jätöllä (æstuarium), jonka mitta on 6000 stadiota (sata peninkulmaa); päivän purjehduksen päässä tästä on saari, nimeltä Abalos, ja siihenpä laineet keväällä ajavat merikullan, joka on juoksettuneen meren perkeet. Asukkaat sen käyttävät poltto-aineiksi puiden asemesta, ja myyvät myöskin sitä naapureilleen Teutoneille".[256]
Lisäksi Plinio muistuttaa, että Timaiokin, joka vähäistä myöhemmin eli, on uskonut Pytheaan sanat todeksi, mutta kutsunut saaren Basileiaksi.[257] Toisessa paikassa taas Plinio antaa toisen kertomuksen:
"Timaio on maininnut, että niistä saarista, jotka ovat
Raunonia-nimisen Skythian edustalla, on yksi, päivänmatkan päässä
Skythiasta oleva,, johon laineet keväällä ajavat ylös merikultaa.
Xenophon Lampsakokinen mainitsee kolmen päivä-purjehduksen päässä
Skythaen rannalta olevan äärettömän suurta saarta, nimeltä Baltia.
Sen Pytheas nimittää Basileiaksi".[258]
Näistä Plinion kokoilemista tiedoista havaitsemme ainakin selvästi sen, että ne saaret, joista Pytheas on tässä puhunnt, olivat valtameressä vastapäätä Skythian pohjoista rantaa, s.t.s. Itämeressä Preussin maakunnan kohdalla. Saman myöskin todistavat muutamat Strabonin sanat, vaikka tämä tapansa myöten syyttää Pytheasta valehtelijaksi, lausuen:
"Mitä hän puhuu Ostiai'ista ja Reinin takaisista seuduista Skythaen maahan saakka, sen kaiken hän valehtelee".[259]
Mutta jos näin selvästi näkyykin, että Pytheas on sanonut käyneensä Weikselin seuduilla saakka, on sitä vastoin mielestäni mahdotonta tarkoin määrätä, mitä hänen mainitsemansa "Mentonomon", ja "Abalos" ja "Basileia" oikeastaan merkinnevät. Ne risti-riitaiset selitykset, mitkä mikin on tässä kohden yritellyt, eivät tosin ansaitse suurta luvun-pitoa.[260] Sitä vastoin pidän jotenkin varmana, että Pytheaan mainitsemat Guttonit (Guttones), jotka silloin asuivat Weikselin seuduilla, ovat samaa kuin myöhemmän aian Gothit eli Göthiläiset, ja, samatekkuin heidän naapurinsa Teutonit, Germanilaista kansaa.[261] Mille tienoille taas Pytheas lienee asettanut Ostiai'it, ei ole Strabonin lauseesta helppo arvata. Tätä nimeä on koetettu sovittaa myöhempien mainitsemiin: Aestyi, Haesti, jotka Taciton ja Kassiodoron aikoina asuivat tällä merikullan-rannikolla. Mutta jos Stefano Byzantiolaisen sanoissa on perää, että muka Pytheaan mainitsemat Ostiai'it asuivat läntisen valtameren rannalla[262], niin tämä kukistaa kaikki sovitus-keinot. Aestyistä eli Haestista tulen vasta puhumaan. Että Suomen-sukuisia kansoja jo Pytheaan aikana olisi asunut Weikselin lähistöillä, en katso suinkaan mahdottomaksi. Mutta, niinkuin nä'imme, on semmoinen arvelu kokonaan todistusta vailla. Vasta kolme neljä vuosisataa myöhemmin ilmaantuu heistä selvemmät tiedot.
Nähdessämme, kuinka Pytheaan jälkeiset vuosisadat taas heittivät Pohjan seudut unohduksen hämärään, emme tosin voi ihmetellä, jos kaikkina aikoina on löytynyt niitä, jotka Polybion ja Strabonin tavalla ovat arvelleet, että jos muka itse Hermes-jumala olisi sanonut nähneensä koko pohjoista Eurooppaa maailman ääriin asti, kuten Pytheas itsestään on kehunut, ei sitä kuitenkaan kukaan uskoisi.[263] Myöhemmät tutkijat tosin ovat yleensä myöntäneet Pytheaan luotettavuutta, vaikka toisinaan ovat koettaneet vetää Thulen niin eteläiseksi ja Merikulta-rannikon niin läntiseksi, kuin suinkin mahdollista. Mutta jokaisella tutkimus-alalla on aina vaarallinen asettaa omia luulojansa todistusten siaan, ja ainoastaan todistusten nojassa olen koettanut selittää kysymyksen, mille tienoille Pytheaan matkat ulottuivat.
Ennenkuin nyt tästä lähden tutkimaan, mitä Romalais-aian kirjaniekat ovat Pohjan seuduista puhuneet, tahdon lyhyesti mainita muutamia muita vanhempia tietoja, joiden luotettavuudesta on vaikea mitään päättää. Eräs Hekataio Abderalainen, joka eli Aleksanteri Suuren aikana, oli antanut Pohjoiselle valtamerelle Skythian kohdalla nimen: "Amalkhium", joka siellä asuvaisten kielellä muka merkitsi: jäätynyttä merta.[264] Mistä hän tämän tiedon lie saanut, ja mitä kieltä sana "Amalkhium" lienee, ei käy selville saada. Eräs Philaimon taas, josta emme muuten tiedä mitään, mainitaan sanoneen, että Kimbrit antoivat samalle merelle nimen: "Morimarusa", joka muka merkitsee: kuollutta merta, ja toisella puojen Rubeas-nientä taas nimen: "Kronium".[265] Plinio, joka antaa tämän tiedon, muistuttaa toisessa paikassa, että tämä "Kronium" on tuo sama "juoksettunut meri", joka on päivän purjehduksen Thulesta.[266] Sekä "Morimarusa" että "Kronium" selitetään tavallisesti Keltalaisista kielistä (Kymrin kielessä: mor meri, marw kuollut; Irlannin kielessä: muir-chroinn, juoksettunut meri), mutta varsin vakaisella kannalla ei tämäkään selitys nä'y seisovan.[266] — Mitä Timaio oli jutellut Basileiasta ja merikullan saannista, olen jo äsken maininnut. Samaa saarta sittemmin myös Metrodoro Skepsiläinen (Mithridates Suuren aikana) nimitti, lisäten että siitä timanttejakin saatiin.[267] Sitä vastoin Mithridates mainitsi toisen merikulta-saaren, nimeltä "Oserikta", Germanian rannoilla.[268] Millä tavoin nämä kaikki olivat tietonsa hankkineet, ei mainita ollenkaan, ja niiden luotettavuus on siis jotenkin epäiltävä. Mutta jos olisivatkin luotettavampia, eivät ainakaan mainittavasti lisäisi valoa Pohjan seuduille.