VIITESELITYKSET:
[1] Alkukielellä, sen ajan omituisella kirjoitustavalla kirjoitettuina, olivat säkeet seuraavat:
Så höga dygders pracht man måste billigt prijsa; hvi skall jag ejmed macht uppstämma ock min vijsa i Amaryllis chor, som allt på Runsals ö sin får har vallat här alltsedan Noachs sjö! Men om jag säija får hvad nu mit sinne tränger, then ganska, herdeflock, som lustigt här omsvänger, en samfält tanka har: thet är Helenas prijs; hon lef i hundra åhr, som i ett paradijs! Och sist i ålders dar, när sachtlig döden stundar, lijksom en månljus natt far öfver rosenlundar, en slächt av barnbarnsbarn, så tät som Runsals skog, lyck' hennes ögon till i en behaglig ro!
[2] Tähän aikaan tarkoitettiin yhä vielä hyvin monesti Suomella vain maan lounaisosaa, Varsinais-Suomea.
[3] Tarkoittaa erästä silloin hyvin tunnettua Dalinin satua.
[4] Ruotsissa sanaleikki: riksens ständer, riksens tänder, jota ei saa suomessa näkyviin.
[5] "Lagercrantzin vapaaehtoiseksi joukoksi" sanottiin nuoria aatelismiehiä, jotka valtiopäivillä saivat aikaan melua ritarihuoneessa.
[6] Sydän haavoitettu jos ilmi tois kaipuunsa, pelkonsa, eri tuntehet vois kaikk' kuvata eteen silmäinne kaunoisten! Eeva, — teit' lemmin ma liiaksi teistä laulaaksen'!
[7] Kauniina, ylväänä kun ruusu tuoksuu, hymyy, Ei huomaa se kuink' kyy kateena ruohoon lymyy.
[8] Kaikki päivämäärät vanhan luvun mukaan.
[9] Oh, mitä, vanha rähjä.
[10] Senaikuiset suomalaiset tunsivat sen asian paremmin, koska he sitä pitivät tärkeämpänä kuin saksalainen elämäkerran kirjoittaja näyttää pitäneen. Luultavasti on V. von Ense tullut siihen johtopäätökseen siitä syystä, että Eeva Merthen oli liian ylpeä pitääkseen ylpeän skotlantilaisen suvun, varsinkaan lordimarsalkan nimeä, ja mieluummin säilytti omansa. Avioliitto oli morganaattinen.
[11] Af grå berg, ruotsissa sanaleikki, samaten kuin seuraavissa lauseissa Sten ja sten (kivi) sanoissa.
[12] Kiitos perunoista ja sianlihasta ja kiitos sianlihasta ja perunoista.
[13] Alkukielellä kvickt ja prompt. Suom. muist.
End of Project Gutenberg's Talvi-iltain tarinoita 3, by Zacharias Topelius