Eugenio Montale oli italialainen runoilija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1975. Nuorena hän opiskeli musiikkia haaveenaan tulla oopperalaulajaksi. Ensimmäisessä maailmansodassa Montale palveli jalkaväessä. Hänen nuoruudenrunojensa maisema on kotimaakunta Liguria. Sodan absurdius johti hänet surrealismin ja pessimismin pariin.