Ferdinand Freiligrath (1810–1876) oli saksalainen runoilija. Hän oli politiikassa radikaali, ja siksi hänet ajettiin moneen kertaan maanpakoon ja karkotettiin myös Sveitsistä ja Alankomaista. Pari kertaa hän haki itselleen tyyssijan Lontoosta, mistä hän toisen oleskelunsa jälkeen 1868 kansalliskeräyksen avustamana saattoi palata kotimaahansa. Hänen nuoruudenrunonsa Gedichte (1838) saavuttivat yleisen suosion. Freiligrathin runouden luonteenomaisia puolia oli jo aikaisin voimakas ja värikäs kuvailu. Kokoelmissa Ein Glaubensbekenntnis (1844) ja Politische und soziale Gedichte (1849–1851) ilmenee monesti valtiollista kiihkoa ja keinotekoisuutta. Mutta hänen myöhemmin, toisen englantilaisen maanpakonsa aikana, kirjoittamansa runot, kuten myös 1870 kirjoittamansa isänmaalliset runot, tietävät täyteläisten ja taiteellisten runovoimien ilmoille puhkeamista. Hän siirtyy romantiikasta kuvaamaan aikansa kansallista elämää.