MARVA. Ja mikä olisi se onni, jonka meille tarjoisitte? Itse näette: ryövärein ja roistoin onni!
KULLERVO. Varo kieltäs, ämmänkenkku!
MARVA (melkein huutaen). Sen sanon, huudankin julki: tää on roistojen tekoa, murhamiesten —
KULLERVO (Iskee nyrkillään korvalle, jotta Marva kaatuu). Äsh, perkele!
MARVA (yhä jatkaen pitkällään). — pettureitten, maankavaltajain kurjain…
KULLERVO (potkien Marvaa päähän). Tuhannen tuhatta! Vaikenetko, vaikenetko!
MARVA (surkeasti). Auta, Luoja Kaikkivalta — (Pyörtyy.)
ORMA (nöyrästi, lepytellen K:a). Anna olla vanhan vaimon. Eihän hän ole mitään pahaa tehnyt, eikä hän oikein ymmärrä näitä — … kukapa näitä…
KULLERVO. Kyllä minä panen ymmärtämään… niin hänen kuin sinunkin!
ORMA. No, no, kyllähän minä… eihän tässä…