— Sinä kummastelet, kultani, eikö totta, mikä minusta on tullut. Hja! Ministerimuutos! Saamme uuden ministerin, nuoren tarmokkaan, jolle vanhat eivät kelpaa. Hän etsii nuoria työvoimia … vanhoja uhkaa pensioonille-pano… Ymmärrätkö, pensioonille-pano? Mikä isku se olisi meille, joiden täytyy elää vain virastani… Emme voisikaan elää arvomme mukaisesti muualla kuin linnassa… Ja sinne ylös sinä et kernaasti muuttaisi.
— En tosiaankaan — vastasi Milka. — Pestissä olen elänyt, Pestissä tahdon kuoliakin, Budaan en mene!
Lázár syleili puolisoaan hellästi, mikä jo pitkään aikaan ei ole kuulunut talon tapoihin.
— Emme menekään, sillä, saakeli soikoon, minä olen vielä kaukana pensioonista.
Ja sen jälkeen pikaisilla, keveillä askelilla käyskennellen edestakaisin, pullistaen rintaansa, keikutellen päätään, huitoen molempia käsiään hän jatkoi:
— Laittakaamme niin, ettei ministeri huomaakaan vanhaksi! Katsoppas nyt, Milkaseni, sopiiko miestä, joka näin käy — näin katsoo — näin käyttäytyy, lukea vanhojen joukkoon?
Ja painaen innokkaan suutelon Milkan poskelle, mikä niinikään oli kovin harvinainen herkku tässä vanhentuneessa taloudessa, hän ketterin askelin riensi ulos huoneesta, alas käytävästä, pois talosta, pitkin katua, ja vaikka tuo ketteryys häntä johonkin määrin väsytti, kulki hän samalla ketteryydellä aina virastoonsa asti.
Kun sitten uusi ministeri ryhtyi virkatoimeensa ja hänen alaisensa virkamiehet valtiosihteerin johtamina kävivät hänen luonaan kunniaterveisillä, niin hänen ylhäisyytensä, vastatessaan valtiosihteerin tervehdyspuheesen, erityisellä painolla huomautti odottavansa jokaiselta harrasta, "väsymätöntä" ahkeruutta ja työteliäisyyttä. (Yleistä hyväksymystä.) Puheensa jälkeen hän astui ensimmäisessä rivissä seisovien ylempien virkamiesten luo, pudisti heidän kättään ja vaihtoi pari sanaa heidän kanssaan. Kovácsista. tuntui kuin hänen terävät, urkkivat silmänsä olisivat tahtoneet jokaisesta saada ilmi, paljonko heissä vielä oli työkykyä ja väsymätöntä voimaa, Vanhojen ja isopäisten joukosta kai Lázár Kovács teki häneen hauskimman, elähyttävimmän ja joustavimman fyysillisen vaikutuksen, tämä kun rintansa pullistuksella, kasvojensa hymyilyllä ja jäsentensä heilutuksella herätti yleistä huomiota ja hupaisuutta.
Ainakin Kovács itse oli tyytyväinen tuohon vaikutukseen ja kertoi siitä innostuksella kotona epäilevälle puolisolleen. Sillä Milka epäili, hän kun ei mitenkään voinut saada päähänsä, että kukaan mies tuolla tavoin sievistäisi itseään jonkun ministerin mieliksi, joka ei ole — nainen! Siitä huolimatta hän päätti toistaiseksi jäädä tarkkaavalle kannalle ja olla uskovinaan kaikkia noita taruja, joita hänen miehensä hänelle keksii. Hän ei vain jättänyt silmällä pitämättä sitä uutta muotikauppaa, joka menneen kuun alussa, neljännesvuoden alettua, oli heitä vastapäätä avattu, erään sangen kauniin, vaaleaverisen leskirouvan johtamana. Niin usein kuin herra neuvos poistui kotoa, vaani neuvoksetar aina ikkunasta, eikö tämä tapahtuma saanut aikaan mitään liikuntoa muotikauppijattaren puodissa. Ennen pitkää hän tuli vakuutetuksi … mistä? Kaikenlaisista epäilyttävistä seikoista. Milloin tuo kaunis muotikauppijatar seisoi puotinsa ovessa, ikäänkuin tarkastaaksensa jotakin hattua, milloin häntä ei tosin näkynyt etualalla, mutta varmaankin hän taampana keikaili herra neuvokselle, joka virastoonsa mennen säännöllisesti astui kadun poikki, muotikauppijattaren puodin ohitse, ja kulmassa kääntyi toiselle kadulle. Se on kyllä totta, että hänen ennenkin, kun tuo puoti ei vielä ollut vaarallisenkauniin muotikauppijattaren, vaan vaarattoman ryytikauppiaan hallussa, oli ollut tapa käyttää juuri samaa tietä, mutta — niin viisasteli neuvoksetar — se mies, jolla on vähänkin velvollisuuden tuntoa, muuttaa matkasuuntansa asianhaarain mukaan ja kiertää tiellä olevia muotikauppoja.
Milka oli niitä rouvia, jotka ilman syyttä ovat mustasukkaisia. Jumala tietää, että Lázár Kovács ei iki pitkinä päivinä ollut antanut aihetta siihen, mutta kuitenkin oli hänen aviokumppaninsa altisna mustasukkaisuuden basilleille. Ruttona raivosi jo tämä tauti hänen sielussaan, mutta kahden viikon aikana hänen onnistui salata se.