Rouva Szánfalvay vetäytyi pelästyen takaisin.
— Minä pyydän … mitä tämä merkitsee?
— Kiitoksia! oi kiitoksia!
— Mistä kiitätte? En ymmärrä!
— Siitä, että annoitte kätenne ja suostuitte avioliittoomme…
— Avioliittoomme? Eihän tässä ole puhe meistä!
— No kenestä siis?
— Jancsista ja Juczista! Teidän suosikeistanne. He tahtovat mennä naimisiin ja Juczi sanoi, että te Jancsin puolesta pyydätte häntä minulta, koska Juczi on orpotyttö ja minä olen hänen kumminsa.
— Ja sen tähden Te kutsuitte minut?
— Tietysti. Ikävä kyllä minulle ei enää tule onni tavata Teitä, sillä, ensi viikolla menen miehelään ja muutan pois Budapestista.