— Täti antoi sen.
— Milloin?
— Tänne lähtiessä… toi sen asemalle.
— Puhutko totta?
— Puhun minä totta.
Hänen äänensä vapisi ja hän punehtui vahvasti. Minä tein tuosta omat omituiset johtopäätelmäni ja aloin ahdistella häntä uusilla kiertelevillä ja koukuttelevilla kysymyksillä.
— Oletko täällä ollessasi tavannut milloinkaan löytää markkoja? kysyin ketuttelevasti.
— En ole nappiakaan löytänyt. Miksi opettaja…?
Hän keskeytti äkkiä lauseensa ja loi häppyräsilmistään kipenöivän katseen.
— Näes, minä epäilen sinua.