Paavo istui hupansa seinämällä viikatteita hiomassa. Antti meni suoraan luo, sanoi iloisen hyvän huomenen ja löi kättä reippaasti. Paavo katsahti vähän kummissaan työstään ja kysäisi:
— Mistäs se Antti kävelee?
— Vallesmannille oli tässä vähä asiaa, niin poikkesin mennessäni…
— Liekö mitä iloista asiaa, kun olet niin hyvän mielen näköinen?
— Mitäpähän lie… eipä saata olla niin suruistakaan.
Ei kysynyt Paavo sen enempää eikä olisi ehkä kyennytkään, kun oli nidepaju hampaiden välissä. Vaan ei malttanut Antti utelua odottaa, kertoi koko asian.
Hänen lopetettuaan kysyi Paavo kuivasti:
— Ja siitäkö sinun mielesi on niin iloinen, että saat vaimosi linnaan?
— Iloinenko? Enhän minä mitä iloinen… mutta mitäs minun sitten pitäisi teidän mielestänne tekemän?
— Mitä sitä minulta kysyt, kun sait jo rovastilta mieleisesi neuvon!