Aikojen kuluessa muuttuivat olot Heikin perheessä. Ja syynä siihen olivat "huonot ajat", kuten sanotaan… Sahan omistaja teki konkurssin huonojen aikojen takia.
Heikki jäi nyt työttömäksi. Hilma valmisti kaljaa, mutta se happani ennen loppumistansa; ei tullut ostajia. Työtä etsittiin vähän aikaa, mutta kovin niukasti sitä saatiin.
Kuukausia kului, ja vihdoin, kun varat tuntuvasti vähenivät, päätti Heikki, samaten kuin moni muu ennen häntä, lähteä pääkaupunkiin työansiolle. Tuumasta toimeen. Sellaisen köyhän perheen muutto oli pian toimeen saatu.
Heikki asettui asumaan syrjäkadun ääreen, erään leivintuvan perällä olevaan pieneen huoneeseen. Hilma rupesi taas valmistamaan kaljaa myytäväksi ja Heikki sai myöskin työtä. Mutta pikku Erkki ei ollut tyytyväinen: hänen rakas vapahtajankuvansa oli muutossa kadonnut. Hän itki sitä kauan, mutta se pysyi poissa, ja lapsen kyyneleet kuivuivat ja kuva jäi unohduksiin.
Mentiin taas vuosi eteenpäin, mutta rupesivat "huonojen aikojen" jäljet tuntumaan pääkaupungissakin. Heikin perheeseen tämä koski myöskin mutta he eivät valittaneet, vaan koettivat tehdä työtä halvemmasta ja ponnistivat voimiansa yhä enemmän, jotta sillä saisivat vahinkonsa korvatuksi. Mutta jousi oli liiaksi jännitetty. Työ ei enää tuottanut ruokahalua, kuten ennen; mies kaatui vuoteelle, ja vaimon oli vaikea yksin elättää heitä.
Eräänä aamuna, kun pikku Erkki heräsi, näki hän isänsä istuvan vuoteella kädet ristissä, rukoillen: "hyvä Jesus, tule auttamaan!" Erkki nousi kiireesti sängystä, puki vaatteet yllensä ja läksi leipomatupaan, jossa äiti kaljaa valmisti. Hänen mieleensä johtui kuvapaperi, joka hänellä oli ollut. Se haamoitti ensin ikäänkuin usvan läpi, mutta usva hälveni, ja nyt hän sen muisti ihan selvästi, muisti kirjoituksenkin, jonka äiti oli sanonut olleen: Jesus tulee!
"Äiti", virkkoi Erkki, "missä on minun kuvapaperini? Isä huutaa Jesusta, enkä minä löydä kuvaani!"
"Lapsi raukka, isä rukoilee, että Jesus, Vapahtaja, jonka kuva sinulla oli, tulisi meitä auttamaan."
"Niin, mutta sitä ei ole, mihinkä se pantiin? Sanoithan, että minäkin, aina kun kuvaa katselin, muistaisin rukoilla Jesusta, sillä Hän aina auttaa!"
"No niin, ole nyt vain rauhassa; en nyt jaksa kaikkia selitellä. Kun lähden kirjakauppaan, tuon sinulle Vapahtajan kuvan", sanoi äiti, joka oli niin väsynyt, että kärsivällisyys oli hetkeksi poissa.