Hän joutui pian kelkkoineen. Minä tuntien arvoisuuteni tärkeän uutisen tietäjänä aloin astua vakaasti keskitietä, kummallakin sivullani odotti toveri uteliaana salaisuuden ilmituloa.
Minä kerroin sitten, mitä Antikainen oli minulle kertonut alasahan haltiasta.
— Sitä en usko, tokaisi heti Pekka.
— Miksi et? kysyi Iekki.
— Sentähden, että Antikainen on aina narrannut minua.
— Mutta toinen sahamieskin, jonka luona asun, kertoi samaa, huomautin.
— Tuppurainen Tappuraisella takuumiehenä, vastasi Pekka päättävästi.
— Näkevätkö muut sen tontun? tiedusteli Iekki.
— Jokainen, joka on yöllä alasahassa.
— Nyt tiedän, mitä on tehtävä, sanoi Pekka. Menemme kolmen ensi yöksi alasahaan ja valvomme siellä aamupuoleen. Jos emme näe haltiaa, on Antikainen Luhtajärven viekkain veijari; sen me kuulutamme suurimmalta sahajauhopakalta koko Herakosken herrasväelle.