"Ei tauti tartu, eikä rutto rupee ilman Jumalan sallimatta."
"Siunatkoon sinua", huudahti Reeta, "huomasitkos?"
"En. Mitä minä olisin huomannut?"
"' Se ' lensi nyt yli pihan", vastasi vaimo salaperäisesti.
"Mikä?"
"'Lintu'".
"Lintu!"
"Niin, punainen'".
"Rut —?" Jotakin punaista leimahti kuin salama Pekan silmien editse, ja sana katkesi puolierään hänen huulillaan.
"Voi sinua, mies raukka, nyt olet hukassa. Kolmesti olet tuota kamalaa huutanut, kyllä siitä nyt vieraan saat taloosi; — ei se taida sinua pitkälle auttaa, että lopun nimestä nielaisit; kuoleman oma olet, niinkuin me muutkin."