Rovasti oli syrjäisenä koko ajan seurannut tarkkaan keskustelua. Nyt hän seisahti Tuomaan eteen ja kysyi:
"Onko siis päätöksesi peruuttamaton?" Äänessä oli jotain osanottoa.
"Kyllähän minä niin olen ajatellut, että koetan onneani."
"Tuomas saa nyt mennä toimiinsa. Tule ehtoolla uudestaan tänne!"
Tuomas meni. Samassa juoksi sisään talon seitsenvuotias poika.
"Pappa, antakaa minulle kymmenen penniä!" pyysi poika kauniisti, isäänsä kiinni tarttuen.
"Aina sinäkin", äännähti rovasti tyytymättömänä. Otti kuitenkin kukkaronsa esiin.
"Mitä sillä teet?" kysyi hän. Poika selitti tarkoituksen. Leipuriin sanoi menevänsä. Poika sai, mitä pyysi. Tuo olikin melkein jokapäiväinen vero.
Ilma oli juuri aikeessa lähteä kahvitarjottimen kanssa huoneesta, vaan rovasti pidätti.
"Koetapa laskea, kuinka paljon Tuomaan palkasta tulee kunkin hänen perheensä jäsenen osalle vuoden kunakin päivänä!"