Joni: Niinhän se paloi… Mutta koska te olette niin hauskoja ukkoja kaikki niin… ottakaapas täältä vielä yksi "pikku-pieni!"
(Kaataa pikareihin. Miehet, hetken epäröityään,
ryyppäävät, kilistäen Jonin kanssa).
Sakari (Säälitellen): Mutta taitaapa minun lääkeviinani tässä pian kuivua kaikki!…
Joni: Annetaan kuivua, isä. Onhan sitä maailmassa ja uutta valmistetaan joka päivä.
Sakari: No niin on. Enkä minä sitä senvuoksi sanonut, ettet ryypätä saisi. Mutta pelkään, että jos se sinulle menee niinkuin liiaksi päähän!
Taavetti (Nousee lähteäkseen): Pitäisipä tästä jo kotiakin lähteä (Erikseen Jonille) Tuota… saisinko minä Arviitia vähän kahden kesken puhutella.
Joni (Nousee): Saahan sitä! Ja jos isännällä on nättiä tyttöjä siellä kotona niin voin minä lähteä mukaankin?…
(Vetäytyy hieman hoiperrellen syrjään Taavetin kanssa).
Taavetti: Ha haa! Minullako tyttöjä! Etkö sinä muista, että Taavetti on yksinäinen mies… (Erikseen Jonille) Tuota… muistaahan Arviiti sen, kun kerran minulta poikasena lainasit 2 markkaa, siellä Rajamäen Reetan mökissä. Niin minä ajattelin, että jos nyt sopisi se maksaa ja vähän korkoa kun minullakin tässä olisi vähän tarpeita ja kun huomenna tulee lähtö tuonne…
Joni (Kovaa) Vai jo Taavetille tulee huomenna lähtö! No, jos sinulla niin lähellä kuolema on, niin sitten veisaamme sinulle lähtiäisiksi jonkun sopivan virren.