No, suurin osa varmaankin oli varustautunut vaivoihin ja rasituksiin, mutta varmaankin venyi jokaisen naama pitkäksi Lockstedt’in leirialueen portista sisään astuttaessa. Yllätys oli perinpohjainen.
Tammikuun 2 päivänä v. 1916 astuu seitsemän viheliäistä siviilimiestä kuninkaallisen preussilaisen Jääkäripataljoonan n:o 27 pihamaalle. Eräs paikalle saapunut upseeri tarkastelee miehiä samallaisin silmäyksin kuin markkinamies hevosia ja määrää koko joukon kolmanteen komppaniaan.
Kolmas komppania seisoo parhaillaan pihalla rivissä. Siinä on ilmielävänä suomalaista sotaväkeä vieraalla maalla. Rinta paisuu ylpeydestä sitä nähdessä.
Mutta miksi he ovat niin jäykkiä, liikkumattomia, nuo rivit? Joukkoa tarkastaessa sattuu katse pariin ylioppilastoveriin. Jo ovat kummannäköisiä pyöreät, lipattomat lakit päässään. Kuvaamaton ilo välähtää heidän silmissään — — kumma kyllä, tuntuu kuin siinä olisi jotain vahingonilon sekaista joukossa. Kukaan heistä ei muuten liikahdakaan.
Tämähän näyttää hullunkuriselta. Mikseivät he pane kättään lakin reunaan, kumarra kohteliaasti ja ilmoita: — Anteeksi herra vääpeli, tässä näkyy uusien tulokasten joukossa olevan tuttavia. Pistäydyn vähän kuulemassa kotipuolen kuulumisia.
Katselemme siinä kurjannäköisiä tiilirakennuksia ja poikien harmaita pukuja. Tuntuu kummallisen karhealta kurkussa. Kasvot eivät tahdo kääntyä hymyilyyn, rinnassa omituisesti kouristaa. Alamme ymmärtää noita rivissä seisovia. He ovat sotilaskurin alaisia, seisovat kuin kuvapatsaat liikkumatta. Joskus vain uskaltavat silmillään hiukan vilkuilla ympärilleen.
Mutta joukon edessä seisoo saksalainen upseeri, joka kuin ukkosen jylinä alkaa ankaran nuhde- ja parannussaarnan komppanialle. Sanoja tuosta puheesta ei erota laisinkaan. Mahtavana jyrynä, vuoroin heiketen ja paisuen, joskus matalana, joskus taas huumaavaan äänikorkeuteen kohoten, se iskee syyllisten yli kuin rajuilma raesateineen.
Eräiltä syrjäisiltä saamme kuulla, että jotkut komppaniain heikoista luonteista uudenvuoden aattona ovat tulleet juopuneina kasarmiin, päälliseksi vielä liian myöhään ja tapelleet. Suomalaisenhan täytyy juovuspäissään tapella. Ilman rytäkkää humala ei ole minkään arvoinen.
Kauan ei kuitenkaan ole aikaa katsella tuota syntisten joukkoa, joka nyt juhlapäivänä saa rangaistusäkseerausta. Uudet tulokkaat viedään lääkärin tarkastettaviksi, joka sangen pintapuolisesti vähän miehiä koputeltuaan hyväksyy koko joukon. Sitten on lähdettävä saunaan.
Sattuu näet musikantille pieni onnettomuus. Paksu inhottavan näköinen terveysaliupseeri astuu hänen eteensä sanoen: