* * * * *
Jumala tsaaria suojele!
* * * * *
Hymni taukoaa. Iltarukous on toimitettu. Kuljemme ääneti kotia kohti.
Toverini keskeyttää vaitiolon:
— Oletko koskaan todella ajatellut Venäjän valtakunnan mahtavuutta, laajuutta?
— Mielen täyttää valtava ajatus keisarihymnistä, joka meillä aamun ehkä sarastaessa alkaa kaukaisessa idässä, Venäjän vallan äärimmäisillä rajoilla, ja päivän laskun mukana vyöryy yli Siperian kenttien kaupungista kaupunkiin, sotaleiriltä toiselle, yli Uraalin, halki Europan Venäjän, yhä voimassa kasvaen ja laajeten. Ja vihdoin illan saapuessa meille se kajahtaa venäläisen pataljoonan iltarukouksissa täällä Rauman pienessä satamakaupungissa Pohjanlahden rannalla sointuisana, syvin, valtavin sävelin.
— Jumala tsaaria suojele!
— Oletko koskaan ajatellut Venäjän suuruutta? kysyy toverini uudelleen.
— Minä juuri sitä ajattelen.