Tuomari (Silmälasiensa yli katsellen papereitaan.) Öhöm, jaa-ah, nyt tulisi sitten esille juttu numero 5. Varkausjuttu mökkiläisen Pekka Pakarisen ja loismies Mikko Mäkäräisen välillä, molemmat kotoisin tämän pitäjän Korpikylästä. Konstaapeli, kutsukaa asianomaiset sisälle!
Konstaapeli. Jahah! (Huutaa ovelta eteiseen.) Pekka Pakarinen ja Mikko Mäkäräinen sanomaan asiastanne!
(Pakarinen ja Mäkäräinen tulevat.)
Tuomari. No, miten on asia, minkä nojalla mökkiläinen Pekka Pakarinen syyttää loismies Mikko Mäkäräistä oman käden oikeudesta; mitä hän varasti?
Pakarinen. Nähkees, korkia oikeus, se on nyt sillä lailla, että mulla olj' tuolla Lapunmäin pellossa kasvamassa männä kesänä potaattia ja vaikka se tulj' myöhänlaiseen pannuks', niin pöyhty siitä yhtäkaikki viis' hehtoo hyviä sokerpotattia, joita vallesmannii meillä käyvessään syksyllä syyvessään kehui; mutt' kun myö Riikan kansa ei talavella tarvita enempee kuin nelisen hehtoo, niin, hehon verran yletty myötäväks' kaapunnin akoille. Ja niinpä minä sitten tässä syksytalavella yhtenä lauvantainaamuna, kun sattui muutai asijoo kaapuntiin, panin ruunan aisoin, — sen entiseltä Toloppamäin Juopilta lähteneen piirtopiän ruunan, — sen jonka se olj' Joinsuun markkinailla vaihtanna mustilaisilta sillä Hujas-Hermannilta lähteneellä pattipolovi-tammalla, joka…
Tuomari (Keskeyttäen.) Mitä hullutuksia te latelette? Pitää pysyä asiassa, eihän tämä kuulu siihen ollenkaan.
Pakarinen. Kuuluu se.
Tuomari. Sanokaa lyhyesti ja selvästi, millä todisteilla syytätte Mikko Mäkäräistä varkaudesta.
Pakarinen. Nähkees, korkia oikeus, se on sillä lailla, jotta kun minä sitten ajoin kaapuntiin suoroo piätä torille potatin myöntiin, niin ihan silläkertoo ne meni kaupaks' melekein tapellen. Ei se ihme ollukkaan, kun ne olj' niin murakoita ja kun ei ollu kellään muilla koko torilla myötävänä potattia; miten lie niin sattunnai, — ai, tais' yhellä miehellä olla vähä, mutt' niissäi tais' olla sejassa märänneitä ja…
Tuomari. Lyhyesti!