Ja viluiset ruoskaa saisi!
Ulos yöhön sairahat!
Mut sen, joka viimeiseksi
mun ruhtinassaliini jäis,
mun nähteni kieli kurja
sen suusta revästäis.
[12]
Taas ihanteet on tuotu esihin
ja määritellään oikeaa ja väärää.
Tuo suurta on, tuo pientä taasenkin.—