Lakkaamatta uutta lunta sataa.
Musta, puolijäykistynyt laine lyö
sihinällä rannan lumisohjuun.
Istuu lumisella vesikivellään
yksinäinen, kookas merimetso.
Kääntää päätään hitaasti ja huutelee.—
Ainut elonmerkki kuolleen seudun.
Merimetso, mistä elonvoimas saat
kesken monen tylyn talvipäivän?
Oman, oman rintas lämpö, eikö niin,