Kuin harmaja verkko on laskeunut

sun majasi akkunaan.

Mut aamuna muuanna eikös:

sinikallio kangastuu.

Ja välkkyy päivän kullassa

sen latvalla nuori puu.

[13]

Ahon kivet, koko pitkän päivän

punaisina hehkuneet,

sinertyvät vähitellen.