kuin lyötynä vaikeneepi

ja, äkkiä, kiskaisten

helohelmisen hansikkaansa,

sen heittää ylpeästi

tuon toisen etehen.

Tietysti nyt tartutahan

florettiin, mi auringossa

ui kultana kimaltain.

Noin alkavat kultapuikot

tutun, hilpeän karkelonsa,