Ja sitten kynsi tuo vainolainen,
näin vuoroin kidutti, ilkamoi.
Mies asehitta hän mitä voi—
joko nöyrtyy taikka lyö leikiks vainen.
Ma nöyrryn etehen polvies
ja pyydän—armoa, älä kosta.
Mut kerran säiläni viidakosta
jos löydän——tuossa on sydämes!
[TUNNOTON
]
Yks suukko silmään